Etusivu    Ilmakuvat     Omat kirjoitukset     Lehtijutut     CLEMENTE Paramoottorit

7.2. Saarijärvelle kokoonnuttiin

Lentosessiot oli suunniteltu tälle viikonlopulle Ahosen Arton reviirille Saarijärven Summassaaren maisemiin. Keli ei ollut paras mahdollinen, mutta varjoja kävi lyhyillä lennoilla päivänmittaan varmaan toistakymmentä joten todella onnistunut lentopäivä. Lumisade haittasi lentämistä hiutaleiden tunkeutuessa silmiin ja siipien tunneleihin. Välillä siipiä puisteltiin ja taas ilmaan.

Minä hätäisenä miehenä tietysti ekana ilmaan ja pitäähän se aina saada sellainen kuva otettua, että muut on maassa :) Aarno meinas karata ekana ilmaan puhaltaen minun siiven sykkyrälle, mutta onneksi kämmäs kuitenkin startin :)

Matti keskitti itsensä huolimattomasti ja tulos oli senmukainen.

Kari kävi testaamassa Clementen C-Max koneen ja Plasman. Muuten kaikki meni hyvin, mutta olkahihnat jäi liian kireälle ja pitkäselkäisenä miehenä Kari ei saanut itseään tungettua penkkiin joten lento jäi lyhyeksi jalkaremmien varassa.

Ei kestä kenenkään kepekset roikkua jalkaremmien varassa kovin pitkään.

Tero vuorossa ja paparatsit tietysti ahnaana paikalla, kuin shakaalit savannilla jos sattuis vaikka ("antilooppi kaatumaan") lumi pöllyämään ja hiutaleiden sekaan muutamia tummia sattumia :)

Matti näyttää mallia.

Tero lentää ja Upi lämmittää uutta konettaan.

Upi on tarkkana koska uusi kone nappas jo sormenpään aiemmin.

Narulentäjiä oli myös paikalla. Hinauslinja oli viritetty hiukan sivummalle, ettei köysi puolaantuisi potkuriakselille. Pari oppilasta sai lentopäivän ja pari lupakirjapilottiakin kipusi napanuoran varassa taivaalle.

Keskelle selkää oli Ahosen Arto tampannut hyvän starttialustan Paramotoristeille, ei tarvinnut lumessa kahlata. Ihailtavaa taustatyötä.

Hotellin eteen oli aurattu rata Sunnuntaisia moottoripyörien SM-kisoja varten.

Käväisin keskustan tuntumassakin lumisateesta huolimatta.

Rantaesson edessä myös jäärata. Taitavat tykätä täälläpäin tuosta jääkaahailusta.

Takasen Jari oli myös pälähtänyt Somerolta kaverinsa kanssa paikalle tuomaan pari Trikealustaa tänne keskisuomen laiskimmille lentäjille :)

Jari tsiikaa, että mitä se siipi siellä tempoilee, alahan tulla sieltä.

Tapahtuman isäntä startissa rentona kuin jäykkä jöpökkä.

Aina ei mene putkeen. Kone sammui nousussa ja varjokato hiukan yllätti laskussa jolloin kaatuminen oli varsin helppoa ja nopeaa, mutta ylösnouseminen vaikeaa ja hidasta joka taasen antaa hitaammallekin Linssihyeenalle oivallisen tilaisuuden päästä saaliinsa kimppuun :)

Vesan koneesta oli kipinä kadonnut ja lainasin sitten konetta Vesalle. Ohi lentäessään olin kuulevinani huutoja, että minä haluun tällaisen.....Minä haluun tällaisen.

Mutta sitten aika pysähtyy.
Aarno levittää kätensä Summasen selällä. Keskittää valtavan tahdonvoimansa äärimmilleen ja rukoilee hiljaa mielessään "Taivaalle moni pyrkii, mutta harva sinne nousee ja siellä pysyy" Jotta pieni ihminen pärjäisi tässä uuvuttavassa taistelussa maan järkähtämätöntä vetovoimaa vastaan kannattaa rukouksenkin keventävä voima käyttää hyväksi.

Hiljaisen hartaushetken jälkeen linssihyeenat ja Pahat Tursot väistyköön.

Taivas räjähtää kun adrenaliinihanat aukeaa potkaisten tämän evoluution äärimmäisen ilmentymän sellaiseen "ronkoteuksen juoksuun" jota nämä Summasen rantakalliot eivät ole vielä ikinä päässeet todistamaan. Vahvaa jäätä vavisuttavan ja railoja jääkanteen repivän raivokkaan juoksun jälkeen viimein tämä uljas kotka kohoaa siivilleen ja näin luomakunta on vihdoin kohdannut voittajansa.

Ei ole Ronkoteuskaan kuitenkaan täydellinen. Yritti laskeutuessaan parantaa pikkuisen maailmaa, mutta ei saanut peitettyä maallista romuläjää uljaitten siipiensä suojaan.

Oho no menipäs se runolliseksi. Pysytäänpäs asiassa. Upilla vielä jäänteitä tuosta napanuoran auttavasta otteesta.

Kyllä vanha kotka vielä lentää vaikka harakat hyppii silimille.

Koprassa "sivuvaunutankki"

Törmäyskurssillako?

Hieno tapahtuma talvisessa keskisuomessa ja iso kiitos Ahosen Artolle Vaimoineen kaikkien lumiliitäjien puolesta.