Etusivu    Ilmakuvat    Lentopäiväkirja 



LENTOPÄIVÄKIRJA

Tällä lennolla on otettu kuvia paljon enemmän kuin mitä tässä jutussa on esillä. Jos kaipaat kuvaa jostakin lentoreitin kohteesta niin voit kysellä kuvaa sähköpostilla.


Maaliskuu 2014

26.3 Triken kyydissä

Oli tarkoitus lähteä movailemaan Perännejärven jäältä, mutta jäänpinta osoittautui liian liukkaaksi joten tulin toisiin aatoksiin ja jätin starttaamatta suosiolla. Kuin tilauksesta Hannosen Jussi laskeutui Trikellä jäälle ja minä kärttäämään kyytiä samantien Jussilta että pääsiskö kyytiin ku tossu ei pidä yhtään ja kallista potkuria ei millään viittis särkee ja lisäksi vielä ahistaa niin pirusti ku pari kuukautta edellisestä ylösnousemuksesta. No Jussihan ei kaveria jätä pulaan ja pian jo köytettiin remeleitä kiinni takapenkillä ja syöksyttiin Perännejärven yläpuolelle.

Takapenkiltä oli melko hyvä kuvailla maisemia.

 

Kotitalo ilta-auringossa

 

Kylällepäin suunnistettiin. Jussi ohjasti rinta rottingilla ku kehasin takapenkiltä että on sitte tasasta kyytiä :)

 

Ouluveden sula jo alkanut laajenemaan kun Inhankoski työntää ja Vääräkoski vetää vesimassoja eteenpäin.

 

Laiturisaunan edessä jo auringon tekemä sula

 

 

Trikelennon jälkeen siirryin seuraamaan Sarkolansuoran pellolle kun Pyylammen Vesa ja Aarno aikoivat ilmaan. Vesa juuri lähtikin kun saavuin paikalle

 

Aarno oli kuulemma väsyttänyt itsensä puunkaatohommissa tänään joten siipi ei saanut riittävästi eteenpäin pyrkivää voimaa jolloin se kaatui sivulle ja paukut loppuivat siihen.

 

Aarno ei kuitenkaan luovuttanut ilmakuvien otossa tälläkertaa vaan tuumi ittekseen että tuollaaset vastaan hangoottelevat kankaan retaleet joutaa akkoloille maton kuteiksi joten seuraavaksi lisättiin tuntuvasti ilmaa työntävien potkureiden määrää ja niin kamera nous taivaalle kuin Pyylammen Vesa konsanaan.

 

Ei ole aiemmin tainnut tällä pellolla pörrätä tuollainen peli

 

Jussi kävi myös vielä pellolla laskussa ja starttasi uudelleen taivaalle

 

Lentopäivä kuitenkin tästäkin pitkästäaikaa, jaa miten niin muka? no ohjasin riippuliidintä ihan ite taivaalla :) Oli siinä vaan påieniä eroja ohjattavuudessa näihin taittuvasiipisiin verrattuna nimittäin tuo ei oikassu ittiänsä kaarroksesta automaattisesti kuten varjoliidin tekee, eli kaarto jatkuu jos et itte vänkää takasipäin kolmioputkesta. Samoin suunnanmuutos tuli pienellä viiveellä joten yliohjausta tuli herkästi. Yllättävän raskaalta tuntui myös putken siirtely. Hieno kokemus kuitenkin.