Etusivu    Ilmakuvat    Lentopäiväkirja 

Lento 622 Tankapirtti. Last minute.

Elettiin Perjantaita 21. elokuuta 2009 kun meidän movaharrastajien yhteisellä postilistalla luki että
saapas nähdä, tehdäänkö huomenna suomalaista paramoottorilennon historiaa?
mikäli aie toteutuu, saamme varmaankin kuulla siitä vielä tällä foorumilla ;)

En tiennyt vielä tuolloin mistä on kysymys.
Seuraavana päivänä kyselin asiasta puhelimessa Aarnolta ja sain vastaukseksi vain salamyhkäisyyttä ja jo silloin jostain kummasta esiin
pulpahti ajatus ja kysyinkin samantien että vai yrittääkö Kauhasen Tuomas nyt uutta matkalentoenkkaa? (suunnitelmissa ollut), joka on ollut minun nimissä vuodesta 2003 saakka. Edelleen vastaukseksi vain kakistelua puhelimessa. Nyt olin jo melko varma että mistä on kysymys. Soitto Tuomaksen kännykkään varmisti asian. Tuomas vastas ja taustalla kuului kauhia moottorin pärinä. Hetkenpäästä tuli vielä tekstari että "50km takana... :-D" Vai sillä lailla virkoin itsekseni siinä samalla kun tein räystäsremonttia ulkorakennukseen.
Pitihän se tämäkin päivä nähdä.

Jossain vaiheessa hiukan myöhemmin tsekkasin Lentosäästä että minkäslaiset virtaukset siellä on Tuomasta saattelemassa. Ihan makeelta näytti olosuhteet. Kurkistin sitten samalla sunnuntainkin sään ihan muutenvain että missävaiheessa tuulet alkaa kääntyy. Yllätys oli suuri kun nuolet näytti keskisuomesta lappiin saakka sojottavan edelleen pystysuorassa kartalla ja vielä koko päivän ja 1,5 kilsan korkeudella vielä aika reipastakin tuulta kohti pohjoista. Heti alkoi kumma kutina mahanpohjassa ja ajatukset sinkoilivat laidasta laitaan. Hitto soikoon, olisko se muka mahdollista? Ajatusta kirvoitti vielä lisää se että olis se aika paukku jos se onnistus. Tuomaksen mahdollinen uus matkaenkka rikottais heti seuraavana päivänä. Ajatus oli niin suolainen ja samalla niin makea että en voinut vastustaa kiusausta miettiä asiaa hiukan tarkemmin. Aloin heti punnitsemaan käytännön asioita ja lyömään realiteetteja kasaan. Tärkein oli kuitenkin kokolailla kunnossa eli tuo keli, ainoastaan pieni sadealue oli uhkana lounaasta sunnuntaiaamuksi mutta laskin että ehtisin ennen sitä karkuun.

Okei, lähdin kuitenkin siitä ajatuksesta että keli natsaa hommaan. Mietin ja mietin mutta en keksinyt mitään syytä että miksi ei. Seuraavaksi menin talliin virittelemään kalustoa lähtökuntoon samalla pohtien että mistä yrittäisin startata ilmaan raskaassa polttoainelastissa ja kenet saisin kuskiksi. Mahdollisen sateen ja ehkä ilmavirtaustenkin kannalta edullisempaa olis startata ilmaan hiukan idempää. Mieleen putkahti Oikarin Esan reviirillä Pylkönmäellä etelärinteessä oleva pelto joka oikein hyvällä tuurilla olis vielä tänäkesänä heinäpeltona viljan sijasta.
Soittelinkin sitten Esalle ja kerroin hurjasta suunnitelmastani. Esa innostui heti asiasta ja piti myös tärkeimpänä pointtina tätä nopeaa vastaiskua joka olisi onnistuessaan taatusti melkoinen yllätys edellisen päivän
ennätysmiehelle. Esa lupasi myös lähteä kuskiksi reissulle. Jipii ajattelin että kylläpäs natsaa, kaikki palikat tuntuu loksahtelevan kohdilleen automaattisesti. Starttipeltokin kuulemma hiljattain parturoitu heinästä.

Peruin Aarnolle tätä ennen sovitun Karijoen lentoreissun verukkeella että on vähä muita hommia virittelyä lauantai-illaksi :)

Tunnelma alkoi olla katossa kun lähdin huoltsikalta bensaa ja matkaeväitä hakemaan aamuksi valmiiksi. Illalla vielä gepsin ja ilmailuradion patterit kuntoon ja yöksi kännykkä lataukseen.

Kukaan muu kuin Esa ei tiennyt mitään tästä yllätysiskusta ja operaatio julistettiinkin heti salaiseksi. Emännällekin kerroin vain lähteväni matkalennolle Pylkönmäeltä ja Esa on kuskina.

Sunnuntaiaamu valkeni. Etelästä lähestyvä saderintama värjäsi lounaisen taivaanrannan tummansiniseksi. Kun starttasin pakun pihasta käyntiin niin pieniä vesipiskoja tuli jo tuulilasiin. Koillisessa kuitenkin näkyi sininen taivas joka lohdutti kummasti mieltä. Ainoa huoli oli kun puunlehtikään ei juuri värähtänyt, ei voinut kuin toivoa että tuuli alkaisi puhaltamaan auringon nousun myötä.

Perille Pylkönmäelle päästyäni tsekattiin heti starttimesta. Aivan sataprosenttinen starttipaikka tällaiselle yritykselle. Juuri sopiva alamäki etelään päin ja esteetön näkymä edessä. Mitenkä voi olla kaikki asiat kerralla näin kohdallaan ja vielä näin nopeassa aikataulussa. Ei voinut itsekään kuin ihmetellä. Vielä jos tuosta ilmaan päästään niin asiat on aika mukavassa mallissa.

Aamupuurot vielä nautittiin Esan kotona ennen starttiyritystä tuulen samalla pikuhiljaa viritessä. Pellolle takaisin tulessamme tuuli olikin jo kokolailla sopiva starttiin, tosin lisätuulikaan ei olis yhtään pahitteeksi kun kone painaa selässä n. 80 kg jolloin juokseminen ei oikein onnistu alussa.

Kaikki oli valmiina starttiin vähän ennen kymmentä. Tuulipussi aika mukavassa asennossa (Kaikki pikkukuvat Esa Oikari)

Lentäjillä on aina ollut erityinen vetovoima. Ei meinaa ilimaan päästä ku roikkuvat lahkeessa kiinni vaikka kyllä hyvin tietävät että lentäminen se on silti parasta mitä voi tehdä housut jalassa :)

Vaikka on vielä lämmin niin silti kaikki päälle mitä omistaa ja loput tuulenpuolelle kainaloon, sillä kylmä kangistaa nopeasti.

Lento 622 valmiina lähtöön. Referenssit 50 litraa polttoainetta, lentoonlähtöpaino 170 kiloa, ylipainoa 50kg, kohde tuntematon.

Koneen esilämmitystä. Raskas kone lepäsi viimeiseen saakka pöydällä siipi valmiiksi kiinnitettynä.

Sitten otin taakan päättäväisesti harteilleni ja Esa veti samalla pöydän alta pois.
Voimien ja taitojen äärimmäiseen koetukseen keskittyneenä lukitsin katseen kaukana näkyvään harmaaseen latoon samalla
tunnustellen punosten vetovastusta jotta keskitys siipeen olis täydellinen ja siipi nousis suorassa asennossa ylös. Sitten vain viimeiset henkäykset ja päättäväisesti vetoa A-Liinoista paikallaan seisten. Vastus ei tuntunut mitenkään pontevalta liian heikon tuulen vuoksi joten pakko oli alkaa samalla varovasti siirtelemään jalkoja eteenpäin jotta
siipi nousisi kunnolla ylös lentotilaan saakka. Siipi hiukan kallistui ylösnousun aikana vasemmalle mutta sain kuitenkin korjattua asennon aloittamalla varovaisen askelluksen vasemmalle. Siipi tuli kuitenkin lentotilaan mutta pyrki jo samantien sitten eteenpäin ja koska äijä ei jostainsyystä tajua liikkua yhtänopiaa mukana niin
kantopunokset alkaakin löystymään ja siiven kantokyky samalla heikkenee. Pyrin laahustamaan löystyvän siiven perässä parhaan kykyni mukaan
ja sitten lopuksi kun ei ollut enää mitään muuta tehtävissä niin syöksyin rinnettä alas kaasu pohjassa kuin muurinmurtaja
samalla epätoivoisesti jarruista tempaisten. Heittäytyessäni hurjistuneen ratsuni satulaan penkki niiasi syvään ennenkuin lähti kohoamaan takaisin ylöspäin.
Ilmassa oltiin vaikka startissa ei mitään huutelemisen varaa ollutkaan, kehikko kävi lähellä peltoa.
Tasamaalta ei varmaankaan tällä tuulella olis lähtö onnistunut.

Video startista

Näin lähti 50 litraa Shellin V-Poweria Mobilin liukasteella terästettynä ilmojen teille savuamaan. Voitte kuvitella fiilikset kun onnistuneen startin jälkeen jerrykannut kohoaa taivaalle tasaiseen tahtiin, vetää totisemmankin miehen suupielet virneeseen.



Voidaan sanoa että kokolailla puolet koko hommasta on tehty kun on päästy ilmaan ja matkaan. Itse lentämisessähän ei mitään hirmu erikoista ole, ainoastaan suunnistus ja polttoaineen tankkaus lisätankeista moottorin omaan tankkiin on ne tärkeimmät hoidettavat asiat. Lentokorkeus pitää myöskin valita olosuhteiden mukaan.

Istumaan meno oli melko työlästä, mutta viimein sain hilattua itseni penkkiin kunnolla ja saatoin rentoutua. Kiertelin muutaman kiekan peltoalueen yllä korkeutta kelaen ennenkö otin suunnan kohti pohjoiskoillista.

Starttipaikka näkyy keskellä. Esa vaimoineen siellä vielä seuraa että kääntääköhän se pian pohjoista kohti. Starttipaikka oli tosiaan täydellinen.

Startin jälkeen tekstasin Aarnolle että "startti pylköltä, nopeus 73km/h" Tämän viestin jälkeen alkoi tieto lennosta leviämään kulovalkean tavalla harrastajapiireissä ja näin eilinen ennätysmestari Tuomaskin sai pian tiedon uudesta ja
odottamattomasta uhkasta.

Tässä mennään jo sitten Kivijärven maisemissa. Nopeutta mukavat 72,7 km / h ja korkeutta 1201 metriä. Ilma oli lisäksi aivan tasaista ja lämpöäkin piisas joten mikäs oli matkaa tehdessä.

Varusteina oli matkassa ilmailuradio, korkeusmittari, GPS, pokkari ja kännykkä jossa myöskin GPS. Muita varusteita litran tyhjä öljypullo kusemista varten
sekä eväinä kolme tuplapötköä, makkaravoileipä ja kaksi grandi mehua. Näillä eväillä pitäis kaiken järjen mukaan Lappiin päästä :)

Kumpupilviä alkoi ilmestymään matkan edetessä. Korkeutta piti pikkuhiljaa lisäillä jotta matkanteko sujuisi mukavasti tasaisessa kelissä termiikkien ja pilvien yläpuolella. Noin kahdessa kilsassa oli pilvien yläreuna parhaimmillaan.

Tässä ollaan jo sitten Oulujärven länsipuolella ja käännepiste kohti Sodankylää lähenee. Ohitin Oulun lähestymisalueen kuten gepsistä näkyy.

Mikähän laitos tuokin keskellä korpea ?

Oulun korkeudella alkoi pilvilautat häipymään ja maisema avautui kirkkaana eteen. Hienoa oli tehdä matkaa kohti tuntematonta. Jossain näillä seuduilla piti ekakertaa koittaa että onnistuuko se pulloon kuseminen ilmassa. Hankalaa se oli mutta viimein rakko tyhjeni ja mobil 1 pullo sai sisuksiinsa eläviä organismeja tuon synteettisen tilalle.

Kiiminkijoki. Aina kun kerkes muilta askareilta niin koitin lähetellä tekstareita Aarnolle ja kuskille matkan etenemisestä ja tunnelmista. Aarno sitten välitti lähes reaaliaikaista tietoa taivaalta lajitovereille postilistan välityksellä.

Iijoki Kipinän kylän kohdalla. Matkaa takana n. 300 km. Tässävaiheessa alkoi jo oma entinen matkaenkka 310 km lähestyä.

Simojärvi. Matkaa takana n. 400 km. Tuomaksen eilinen enkka 430 km alkaa olla vaakalaudalla. Tunnelma kohoaa pikkuhiljaa ja veri virtaa suonissa. Kohta menee liitämällä yli tuon 430 km vaikka kone sammuis.

Rovaniemi ohitettiin oikealta ja samalla tuli uusi Matkalennon Suomenennätys Jipiiiiii. Edellinenhän oli ollutkin jo luvattoman kauan vieraissa käsissä joten kasvojen menetys oli hyvin lähellä :)

Kitinen virtaa tässä Askan kylän kohdalla.

Sodankylä lähestyy. Otin yhteyttä kentällä oleviin purjelentäjiin ja kerroin mistä olen tulossa ja että uutta matkalentoennätystä pukkaa. Saman lorun oli kertonut Tuomas edellisenä päivänä kentällä olijoille kun lensi samasta kohtaa yli. Ajattelivat varmaan että hullua porukkaa nuo Varjoliitäjät.

Sodankylän kenttä. Meinasin laskeutua kentälle, mutta sinnillä päätin kurkistella vielä joenvarsimaisemia eteenpäin lentäen jos vaikka vielä näkyisi kelvollisia varalaskupaikkoja.

Komeeta seutua. Tie kohti Ivaloa jatkui Kitisen jokea myötäillen. Kelvollisia pikku peltoja näkyi aina jokunen tienvarrella matkan jatkuessa. Polttoainettakin oli vielä jäljellä reilusti ja keli oli suhtkoht tasaista joten etenin vajaan kilsan korkeudella ja n. 50 km/h nopeudella eteenpäin.

Melko toivotonta maastoa varjoliitäjän silmin katsottuna.

Näättekö jossain varalaskupaikan ? Tuonne nevaan kun vedät niin sinne saa siunata.

Sitten oltiinkin jo hiivitty Lokan ja Porttipahdan tekojärvien väliin. Tuomas oli laskeutunut eilen tuohon nuolen osoittamalle pellolle, miksi ??? ei aavistustakaan :) Ei olis kyllä tullut pieneen mieleenkään pudottaa tuohon :) pitkä heinäkin kuulemma.

Jokin turistirysä osui reitille.

Jatkoin matkaa vielä Tekojärviltä ja Tuomaksen laskupaikalta eteenpäin 38 km koska pikku peltolänttejä oli kuitenkin kokoajan liitoetäisyydellä tienvarrella. Kysyin hiukan aiemmin Aarnolta tekstarilla Ivalon tornin jaksoa jos vaikka matka vielä jatkuis. Toisaalta Ivalossa päin näkyi synkkä ja iso pilvi roikkuvan alhaalla joten hirmu intoa ei ollut enää jatkaa eteenpäin. Ei olis kivaa joutua sateeseen tai puuskaiseen keliin korpi ja suomaisemissa.

Tämä Tankapirtti niminen paikka oli viimeinen pelto ennen Saariselkää, edessäpäin ei näkynyt kuin metsää ja suota joten laskupäätös oli helppo tehdä. Laskupaikka tuo keltainen piste. Matkaa kertyi tarkasti suoraan mitattuna 622,766 kilometriä, aikaa kului 9 tuntia ja 23 minuuttia, polttoainetta kului n. 45 litraa ja jäi jäljelle n. 5 litraa joka olisi piisannut Ivaloon saakka jos peltoja olis piisannut ja tuo synkkä pilvi olis ollut poissa.

Hyvä näinkin ja onhan siinä taas jollekin urakkaa jos aikoo parantaa. Se on vaan niin että moni asia pitää loksahtaa kohdalleen yhtäaikaa jotta tällainen lento onnistuu ja asennekin pitää olla kunnossa, eikä velttoutta saa esiintyä.

Lasku pellolle onnistui hyvin. Tankapirtin isäntä ajeli hetkenkuluttua paikalle ihmettelemään kummajaista jota ei aiemmin ollut nähnyt.

Se on homma sitten purkissa ja ei tätä vielä itsekään usko että se on tehty. Hiukan paikat ja pää puuduksissa tepastelin pellolla kun kännykkä soi jatkuvasti onnittelupuheluja. Ei meinannut poromiehen kanssa keritä toimittelemaan ollenkaan.

Puutunut mutta onnellinen mies laskupaikalla

Muitakin poromiehiä soljui paikalle ihmettelemään muukalaista.

Porokin oli tullut ihmettelemään outoa kulkijaa. Esa oli tunnin jäljessä minua ja odottelin kyytiä pellolla. On siinä ollut Esallakin urakkaa kun tänne on posottanut.

Vaikka oli mukavaa niin toivottavasti ei kuitenkaan ihan heti tarvi lähtee uudelleen :)

Lentoreitti