Etusivu  Lentopäiväkirja   Ilmakuvat 

Hienoimmat lentoni   

22. 9. 2003

ENNÄTYSLENTO

Huonosti nukutun yön jälkeen aamu valkeni hyvin kosteana ja ilmassa oli tihkusadetta, joka vielä voimistui siinä seitsemän jälkeen aamulla, kun ajelimme Martikaisen Simon kanssa starttipaikalle Töysään. Säätiedotuksia oli seurattu normaalia tarkemmin edellisenä päivänä ja seitsemän tunnin lennettävä rako sieltä oli juuri ja juuri löydettävissä aamusta eteenpäin.  Alunperin oli tarkoitus startata matkaan kahdeksalta, mutta päätimme siirtää hiukan lähtöä tihkusateen vuoksi ja menimmekin sitten Tuurin huoltsikalle kahville. Kahvia ryystäessä alkoi taivas repeilee ja sadepilvet menivät tuulen mukana koilliseen. Siirryimme starttirinteelle, joka soveltuu tällaiseen yritykseen todella hyvin, eli tasainen pohja ja sopivan jyrkkä. Heinikko oli ihan märkä, joten kevytpeite siiven alle, ettei kastu.

Tuuli oli jo välillä ihan rajoilla starttia ajatellen, mutta oli kuitenkin vielä pääsääntöisesti startattavaa. Alapilvet liikkuivat kovaa vauhtia koilliseen päin. Sitten lisätankit paikalleen (2x10,5 ltr), eli casoa yhteensä 34 ltr. Ei voi kevyeksi kutsua lentolaitetta, kun sitä kanniskeli selässä muutaman metrin. Vaatetta oli päällä enemmän kuin on talvella yleensä pidetty. Täytyy myöntää, että hiukan oli jännitystä kehissä, kun starttia valmisteltiin, mielessä kaiversi muutama epävarmuustekijä, joka antoi aihetta jännitykseen, nimittäin hiukan epäilin, että solo ei jaksa nousta 144 kg:n massalla ylöspäin ja joudun laskeutumaan kyseisellä painolla heti startin jälkeen rinteen alapuolella olevalle pellolle ja sitähän ei kyllä laskutelineet kunnialla kestä. Kone painaa niin paljon selässä (64 kg), että sen kanssa ei kyllä juosta tehokkaasti yhtään metriä, vaan startin onnistuminen perustuu ihan täysin kovaan tuuleen ja jyrkkään rinteeseen.

Startti kuitenkin onnistui yli odotusten, kolme neljä askelta ja siipi nosti taakan ilmaan. Yllättävän helposti lähti korkeutta tulemaan painosta huolimatta ja tältä osin saattoi huokasta helpotuksesta. Aika pian saattoi kääntää myötäseen ja lähtee matkaan, koska laskupeltoja oli aika pitkään menosuunnassa. Ensimmäinen ongelma syntyi lentokorkeudesta, nimittäin Töysästä lähelle Lehtimäkeä sumupilvet roikkuivat n. 250 metrin paikkeilla, joten hiukan matalissa ajeltiin alkumatka, mutta peltojakin kyllä oli aika hyvin taipaleella. Sumupilvet alkoivat vähenee Lehtimäeltä eteenpäin ja korkeutta saattoi kelata pikkuhiljaa lisää. Taivas oli muutenkin koko ajan pilvessä.  

Haapajärvi
 

Tuuli oli sen verran ryppyistä matalalla, että trimmejä en tohtinut vielä käyttää. Keli parani kaiken aikaa matkan edetessä, eli näkyvyys parani ja rypyt häipyivät ylempänä, samalla kun vauhti kiihtyi. Kyyjärven jälkeen laitoin trimmit päälle ja nopeus oli jo yli kahdeksan kymppiä. Tekstiviestejä lähettelin, kun oli aikaa leppoisassa kelissä. Suunnistus oli helppoa kartan ja Gepsin avulla. Kaikki sujui loistavasti aina Oulujärvelle saakka,  

Piippola
 

mutta sitten ennen Vaalaa vaikeudet alkoivat, eli aloin huolestumaan  edessäpäin lähestyvästä sankasta sumupilvestä, jota saavutin. Vaalan keskustan paikkeilla ajelin vielä n. 800 metrin korkeudella ja välillä ei maata juuri näkynyt enää kuin pienistä aukoista.  

Lammen oikeassa reunassa Vaalan kenttä
 

Hauskuus loppui, kun saavutin suuren sankan ja korkean valkoisen sumupilven, joka osui juuri reitille. Sukelsin pilveen ja näkyvyys katosi täysin. Välillä hiukan välähti maisemaa. Sitten alkoi esiintymään tihkusadetta, joka hetken päästä yltyi selväksi sateeksi. Tein tilannearvion nopeasti ja päätin pudottaa sumupilvien alapuolelle, jotta olisin voinut seurata Puolangalle menevää maantietä ja etten eksyisi reitiltä. Tämä oli välttämätöntä, koska jos olisin lentänyt sokkona pilvessä  aina välillä GPS:stä suuntaa tarkistamalla olisin ajautunut hirveille rämealueille, ilman tietoakaan laskupaikoista ja kuvitelkaa tilanne, jos kone oliskin sammunut pitkän sokkolennon aikana ja pilvestä 200 metrin korkeudella esiin tupsahtaessa oliskin alla ollut vain pelkkää rämettä. Vitsit olis ollu vähissä. Sama tilanne olis ollu, vaikka olisin yrittänyt nousta pilvien yläpuolelle, joka ei välttämättä olis edes onnistunut. Ainut oikea ja järkevä ratkaisu oli tuo mataliin meno ja tien seuraaminen.

Vaikeudet eivät olleet vieläkään ohi, eli kun laskeuduin näköolosuhteisiin niin sade jatkui ja tuuli oli erittäin takkuista tuolla parinsadan metrin alapuolella. Seurailin mutkaista pikitietä, joka puhkoi kosteaa lohdutonta suomaisemaa, vettä satoi, sumupilvet velloivat ympärillä, siipi venkoili ikävästi ja olin terävänä puikoissa, jos tulee etureunaa sisään, tilanne oli aika huolestuttava, koska en ollut enää varma sijainnistakaan ja tiestä jota seurasin, koska se oli ollut aikaisemmin aika pitkiä aikoja pois näkyvistä. Tietä piisas ja laskupaikkoja ei näkynyt yhtäkään, tosin, jos kone olis nyt sammunut niin pikitielle olis pitänyt sorvata laskuun. Sitten edessä näkyi sumupilvien takaa vanha hylätyn näköinen pakettipelto, jossa ränsistynyt lato keskellä.

Käänsin vastaseen n.150 metrin korkeudella ja siipi pysyi paikoillaan ja välillä pakitti puuskissa. Luovin pellon yläpuolelle korkeutta edelleen pudottaen ja samalla pähkäilin tukalaa tilannetta ja laskeutuminen tietäisi homman keskeytystä. Jonkun aikaa leijuin peltoläntin päällä miettien, että mitä teen, katselin eteenpäin jatkuvaa tietä ja maisemaa, mutta lohduttomalta näytti ja laskupaikoista ei mitään varmuutta. Vielä hiukan kyttäystä riuhtovassa tuulessa ja sateessa, sitten jo olin ajautunut pellon yli pakki päällä ja laskupäätös oli helppo tehdä. Kone tyhjäkäynnille ja hiljaa eteni vaivoin pellon reunaan, olin valmiina käyttämään vielä trimmejä jos en pellon reunaa muuten tavoita. Laskeutuminen sujui ihan hyvin, vaikka möykytti aikalailla.

Homma oli päättynyt keskeytykseen, mutta hyvä lento kuitenkin ja uusi etappi matkalentojen saralla saavutettu. Luonnon voimat veivät voiton jälleen kerran. Lento kesti 4h 58min. Bensaa paloi 23 litraa ja jäi jäljelle n.11 ltr. Suurin nopeus oli 94 km/h, Polttoaineen puolesta Kuusamoon olis päästy helposti.  

Laskupellon laidassa ja vettä satoi  
 

Laskupaikan sijainti. Matkaa kertyi 310 km