Etusivu   Historia    Lajiesittely   Koulutus      Varusteet       Turvallisuus    Lentotoiminta    Ilmavalokuvaus   

HISTORIA

Varjoliidon historia.

kirjoittanut: Kurt Kleiner
käännös: Paula Saarimaa


Kukaan ei ole täysin varma siitä kuka keksi varjoliitämisen.

Kuitenkin on olemassa valokuvia ja videokuvaa 70-luvun loppupuolelta siitä kun laskuvarjohyppääjät nousevat lentoon itäisen Montanan pieniltä kukkuloilta. Näihin samoihin aikoihin Ranskan Alpeilla kourallinen kiipeilijöitä alkoi käyttää liito-/patjavarjoja laskeutuakseen tehokkaasti alas vuorilta kun he ensin olivat kiivenneet ylös reittejä pitkin. Kyseiset varjot painoivat vain noin 4 kiloa, lensivät noin 30 km/h ja ne liukuivat eteenpäin noin 90cm korkeuden tippuessa 30cm. 80-luvun puolivälissä ihmiset huomasivat, että on ihan uusi haaste pidentää lennon matkaa ja kestoa samalla tavalla kuin riippuliitäjät tekivät löydettyään alueen, jossa oli nousevia, lämpöisiä ilmavirtauksia.

Tämä haaste toi mukanaan monia yrityksiä joissa pyrittiin parantamaan laskuvarjon liito-ominaisuuksia käyttämällä ei-huokoisia kankaita, kasvattamalla siipiväliä ja muuntamalla varjon muotoa. Aina kun uutta mallia kokeiltiin, ilmaantui odottamattomia muutoksia lento-ominaisuuksiin, jotka vaativat taas erilaisia lentotaitoja ja -tekniikoita. Varjomalleja jotka toimivat hyvin valmistettiin suuria määriä vastaamaan kasvavien varjoliitäjämäärien aiheuttamaan kysyntään. Laji vakiintui Eurooppaan vuoteen 1986 mennessä.

Useiden vuosien aikana USA:ssa, Euroopassa ja Aasiassa kehitettiin laaja valikoima laitteita. Muutamia varjoliitimiä, joiden lento-ominaisuudet olivat erittäin vaaralliset, päästettiin hätäisesti kansainvälisille markkinoille kun samanaikaisesti toiset valmistajat tekivät perinpohjaisia testejä taatakseen lentäjien turvallisuuden. Yhdysvalloissa ainakin kolme laskuvarjovälineiden valmistajaa osallistui erittäin vakaiden ja turvallisten, mutta samalla Eurooppalaisia malleja suorituskyvyttömämpien mallien suunnitteluun ja markkinoitiin. Sittemmin kaikki kolme ovat pääasiassa taloudellisista syistä uudelleen keskittyneet pelkästään laskuvarjohyppymarkkinoille. 90-luvun alkupuolella vain muutamia radikaalisti uusia malleja ilmaantui ja tuotanto keskittyi varjoliitimiin, joiden vakaat lento-ominaisuudet soveltuivat peruslentäjille.

Lento-oppilaille, keskiverroille/vapaa-ajan lentäjille ja kilpalentäjille tarkoitettujen liitimien välille ilmaantui eroja.. Standardisoidut menetelmät liitimien testaamiseksi ja sertifioimiseksi vakiintuivat Ranskassa ja Saksassa ja ne ovat nykyään mittapuuna valmistajille ympäri maailman. Nykyään on enää harvoja lentäjiä jotka suostuvat lentämään sertifioimattomalla liitimellä ja on olemassa useita säänneltyjä lentopaikkoja joissa vaaditaan Saksalainen tai Ranskalainen sertifiointi. On mielenkiintoista huomata, että vaikka varjoliitimet kehittyivät patjavarjoista/liitovarjoista, niin nämä kaksi lajia eivät täysin ole eriytyneet. Itse asiassa ne ovat nykyisin alkaneet lähentyä toisiaan joissain asioissa. Nykyisin ilmestyy useita urheiluhyppyvarjoja joissa on käytetty ei-huokoisia kankaita, joiden varjot ovat elliptisiä ja niissä on matala siipiprofiili, jotka mahdollistavat suuremmat nopeudet, paremmat liito-ominaisuudet ja paremman aerodynaamisen tehokkuuden.

Näitä ominaisuuksia, jotka kehitettiin varjoliitimiin, käytetään nykyään laskuvarjoissa. Tätä pitää varoa, sillä vaikka varjoliitimet saattavat ensisilmäyksellä muistuttaa joitain laskuvarjoja, ovat niiden lento-ominaisuudet kovin erilaisia jotka vaativat täysin erilaisia lentotekniikoita. Tarkat ohjeet ovat ehdottoman tärkeitä jopa riippuliitäjälle tai hyvin kokeneelle laskuvarjohyppääjälle. Varjoliitäjäoppilas viettää tunteja opetellakseen kuinka lähteä lentoon erilaisissa tuuliolosuhteissa. On olemassa useita menettelytapoja, joilla hallitaan lento-ominaisuuksien dynaamisia muutoksia jotka yleisesti esiintyvät kun varjoliitimellä lennetään pyörteisessä ilmassa. Tilanteiden ymmärtäminen sekä oikeanlaisten reaktioiden harjoittelu opettajan ohjauksessa on välttämätöntä lentäjän turvallisuudelle.

Nousun, laskeutumisen sekä varjoliidokin ilmassa hallitsemisen opettelemisen lisäksi oppilas viettää huomattavasti aikaa opiskellakseen laajan sekä pienen alueen ilmatiedettä. Esimerkiksi, on tärkeää ymmärtää miten maasto vaikuttaa ilman liikkeisiin. Lentäjien on myös tärkeä tietää miten muutokset pilvisyydessä, ilmaston vakaudessa ja jopa kellonajassa voivat dramaattisesti vaikuttaa lennon lopputulokseen ja turvallisuuteen. Ottaen huomioon ilmaston monimutkaisuudet, ei ole ihme että jopa kaikkein kokeneimmat lentäjät tuntevat opiskelevansa koko elämänsä liitämistä.

Tärkein väline turvallisessa ja onnistuneessa varjoliitämisessä on oikea asenne ja hyvä harkintakyky. Vaikka lentäjä lentäisi markkinoiden vakaimman liitimen planeetan turvallisimmalta kukkulalta tyyneen ilmaan, se ei vielä takaa turvallista lento jos keskittyminen herpaantuu, tehdään huonoja päätöksiä tai omahyväinen asenne voittaa. Opetellessasi lentämään, kuuntele huolella opettajaasi ja muita lentäjiä. Lue mitä suositellaan ja vähän enemmän. Kiinnitä tarkasti huomiota siihen mitä teet ja tarkista välineet kahteen kertaan ennen liitoa.

Kuluta huomattavasti aikaa opiskellen pilviä, tuulen nopeutta ja suuntia. Katso miten kyseiset muutokset vaikuttavat muihin lentäjiin. Kun olet tarpeeksi pätevä ansaitsemaan kelpoisuustodistuksen ja lentämään yksinään, älä jätä opiskelua siihen. Muistele hätätoimintaohjeita säännöllisesti ja suunnittele varasuunnitelma siltä varalta että lento-olosuhteet muuttuvat.

Älä kiirehdi ostamaan huippuvarusteita. Lennä ensin muutama sata tuntia erilaisissa sääolosuhteissa ja paikoissa ennekuin monimutkaistat elämäsi välineillä jotka vaativat enemmän huomiota ja nopeampaa reagoimista kuin mitä aloittelijan voit antaa. Liitäessäsi, tiedosta jatkuvasti muiden liitäjien sijainti. Ajattele ja suunnittele tilanteita jatkuvasti eteenpäin. Sinun pitää hallita liidintä, ei toisinpäin. Tärkeintä on uskoa vaistoihisi. Älä lennä jos jokin asia ei tunnu hyvältä. Paljon totuutta löytyy vanhasta sanonnasta että on parempi olla maassa ja toivoa olevansa ilmassa kuin olla ilmassa ja toivoa olevansa maassa. Kunnioita säätä ja sen voimia.

Pidetään hauskaa ja ollaan varovaisia.