Moottorivarjoliitoon
tähtäävä koulutus aloitetaan Suomen olosuhteissa
pääsääntöisesti talvella, koska koulutus on helpointa ja
turvallisinta järvien jäällä. Aluksi teoriatuntien ohella
oppilaita totutetaan varusteisiin ja siiven hallintaan, eli
harjoitellaan varusteiden oikeaa käyttöä ja siiven
päälletyöntöä, sekä juostaan vastatuuleen ja pyritään
pitämään siipi etenemällä ja ohjaamalla lentotilassa. Nämä
kun on opittu, niin seuraavaksi oppilaita vedetään
moottorikelkalla narun päässä matalalla, jolloin opitaan
hinausstartti, siiven ohjaaminen lennon aikana ja laskeutuminen
jaloilleen.
Kun huomataan, että oppilas osaa startata ja ohjata siipeä,
siirrytään seuraavaan vaiheeseen, eli korkeisiin
hinauslentoihin. Näiden lentojen aikana opitaan nousemaan
valjaisiin istumaan, ohjaamaan kohti hinausnarun taittopyörää,
opetellaan kääntymään, sekä arvioimaan siiven liukumatkaa,
jotta osattais laskeutua vastatuuleen mahdollisimman lähelle
starttipaikkaa, sekä harjoitellaan muutamia lentoliikkeitä. Kun
opettaja havaitsee, että siiven käsittely ja ohjailu on
omaksuttu, voidaan alkaa harjoittelemaan moottoristartteja.
Moottorikoulutuksen aloittamiseen vaaditaan nykyisin 33 korkeaa hinauslentoa, eli peruskurssin 7 viimeistä lentoa voidaan suorittaa moottorilla jolloin PP2 Mo taso on saavutettu. Aluksi voidaan pilotti hinata
taivaalle, kuten ennenkin ja hinausnarun irroituksen jälkeen
moottori käynnistetään ja näin voidaan helposti ja
turvallisesti aloittaa moottorin avulla lentäminen.
Moottorilentämisen opettelun aloittaminen hinauksesta on hyvä
tapa senkin takia, että osataan sitten jo ensimmäisen
moottoristartin jälkeen koneen hallinta.
Kun on opittu käyttämään kaasua ja säätelemään sen avulla
korkeutta, sekä laskeutumaan moottori selässä, voidaan
siirtyä koko touhun vaikeimpaan vaiheeseen, eli
starttiharjoituksiin. ks. Lentotoiminta
/ STARTTI