LENTOPÄIVÄKIRJA

Etusivu     Lentopäiväkirja     Ilmakuvat     Omat kirjoitukset     Lehtijutut     CLEMENTE Paramoottorit

LENTOPÄIVÄKIRJAT

2003

22. 11. 2003

TESTILENNOLLA SAARIJÄRVELLÄ

Tämä Firebird Hornett oli aika tavalla erilainen siipi verrattuna omaan Sky Brontekseen. Päällevedossa siipi täyttyi hitaammin ja siten ehkä juoksukin oli hiukan pisempi. Ilmassa meno oli vakaata, eikä siipi hötkyillyt, eikä nyökkinyt millään lailla häiritsevästi, vaikka ryppyjäkin oli välillä. Suurin ero käyttäytymisessä Brontekseen oli kääntyvyydessä, eli en saanut siipeä kääntymään jyrkästi lainkaan, vaikka jarruvoima oli hyvin suuri, lähes kahva penkissä kiinni. Enempää en tohtinut vetää. Huomattavasti pienemmällä jarruvoimalla Brontes kiertää paljon pienempää ympyrää. Siipi ei myöskään lähtenyt yrityksistäni huolimatta pyörimään, kiihtyen kohti spiraalia kuten Brontes. En tiedä olisko sitten pitänyt vetää jarrukahvasta hampaat irvessä, tuntuis kyllä hurjalta sekin. Nopeudessa en havainnut eroja. Ehkä vajoama saattoi olla pienempi, joka kyllä johtui ainakin osittain pienestä siipi kuormasta (suurempi siipi). Lasku siivellä oli helppo ja pehmeä. Yhden lennon perusteella ei tietysti paljon pysty analysoimaan, mutta nämä seikat tulivat hyvin esille.
Arto

Pellon omistajan kartano

8. 11. 2003

KUNNON LENTOPÄIVÄ

Se meni sitten Lauantai päivä lentotouhuissa. Aamulla suunnitelman mukaan kahdeksalta lähdettiin ajeleen kohti Hämeenkyröä ja suoraan kentälle, jossa puomit kiinni, mutta nehän ei kunnon lentokiimaista paramotoristia paljon pidättele, joten ei muuta kuin rievut levälleen poikki kentän ja taivaalle.

Ennen lentoa soitin varmuuden vuosi Tampereen torniin, koska nuita haukkoja voi kuulemma lennellä missä sattuu nykyään, siitäkin huolimatta vaikka pysyimme TMA alueen alapuolella. Yllätys oli jonkunmoinen, kun yli 150 metrin ei juuri edennyt vastaseen edes trimmit päällä, joten kaasua löysemmälle jos aikoi lähteä kentältä kohti Kyröskoskea. Etenihän se jotenkin matalissa ja reilun tunnin kyläkierros käytiin tekemässä.

Hämeenkyrön kirkkoa en käynyt kuvaamassa, koska polttoainetta oli melko vähän varattu tälle lennolle ja kova ylätuuli sotki siten laajemman kierroksen suunnitelmat. Kentälle laskuun ja heti kamat autoon ja sikana Kyröskosken essolle sämpyläkahville.

Hämeenkyrön "kansainvälinen ja vilkasliikenteinen" kenttä EFHÄ vai mikä se nyt oli. plaanistahan sen näkis.

Kyröskosken keskustaa

Finforest tais olla tämä pulju

Kahvia juodessa alettiin kiroilee nuitten radioitten epävarmaa toimintaa, koska seuraavaksi oli tarkoitus lentää Tampereen CTR alueella Nokialla. Soitin torniin taas ja kerroi tilanteen, että lentää pitäs mutta radiot ei toimi, joten onnistuisko tarkoilla ohjeilla ilman radioo ja onnistuihan se kun sattui olee joustava lennonjohtaja työvuorossa, joten ei muutakuin Lähdettiin ajelee kohti ´Nokian Eedeniä. Kylpylän alueelle kun saavuttiin niin starttipaikaksi valittiin aika vaativakin paikka, eli Nokian satama alue, johon olematon tuuli sopi mukavasti. Startata piti veden päälle, mutta toki kokoajan oli mahdollisuus moottorivaurion sattuessa kaartaa sataman rantaan laskuun, mutta oli se senverran ahdas olevinaan, että piti ottaa vähän huolellisemmin. Soitto taas torniin ja tarkat ohjeet, eli pysytään järven takana ja max korkeus tuo 300 m ja kolmen kilometrin säde eedenistä.

Turha puhua kenenkään, että ilman radioo ei pärjää lähialueella näin kännykkä aikana. Yllättäin radio kuitenkin vastaanotti lennolla tornin ja lentokoneiden viestintää, mutta rätinän sekoittamana, joten epäilen, että antennissa on joku vika nyt päällä. Lento Nokialla sujui hienosti ja maisemat oli upeat, pientä termokurttuakin oli jo näin päivemmällä havaittavissa mutta yleisesti ottaen kokopäivän huippuparamotortymäkeli, eikö ollukkin hieno yhdyssana. Laskuun tunnin lennon jälkeen samaan paikkaan ja yleisöstä ei tottavie ollut pulaa, kun pudotettiin Laivarantaan aivan Eedenin etupihalle. Kahdelle äijälle pitää lähettää ilmakuvia Nokialta.

Aarnolla riepu levällään rantapulevardilla

Aarno ja Eeden

Nokian keskustaa

"kuva arvoitus"

Pirkkalan "korpikenttä"

Viinikanniemi Nokialla

Sitten taas kamat kyytiin ja nopeasti Jämille lentämään, ennenkö hämärä laskeutuu. Jämillä olikin täys rähinä päällä, eli oppilas narunjatkona kun saavuttiin sinne. Vähä jutustelua muiden kanssa ja saatiin heti kuulla, että Nokialla oli ollu tänään Kaksi paramoottoria ilmassa ja syylliset paljastu heti. No eiku riepu levälleen äkkiä ja koventuneeseen tuuleen ilmaan mäen nyppylältä. Aarno alkoi reenaamaan moottoristartteja narulentäjiä varmaan viihdyttääkseen ja lähti ilmaan vasta kun minä olin jo palannut lennolta. On sillä kujeet. Päivä sujui hienosti ja epäonni vasta alkoi kun piti mennä Jämin ravinteliin murkinalle, mutta siellä olikin yksityis tilaisuus joten eiku Parkanoon pitsalle ja olut tuopin ääreen niin oli taas lentäjän sielu noussut stratosfääriin tänäkin päivänä.

Arto

20. 10. 2003

KUVASATOA ÄHTÄRISTÄ

Tämän päiväistä kuvasatoa Ähtäristä: Kynsiä jo hiukan palelti tunnin lennolla ( -5 ), mutta kiva oli taas päristellä. Aarno paiski töitä pajassaan, kun minä pärräsin yläpuolella.

Arto

3. 10. 2003

TUURISSA

Tänään lennettiin Tuurissa, mutta ei tuurilla.

Arto

se keltainen auto Kyläkaupan pihassa on se Lambo

korkeutta kuvanotto hetkellä ne sallitut 300 m, kuten näette.

22. 9. 2003

ENNÄTYSLENTO

Huonosti nukutun yön jälkeen aamu valkeni hyvin kosteana ja ilmassa oli tihkusadetta, joka vielä voimistui siinä seitsemän jälkeen aamulla, kun ajelimme Martikaisen Simon kanssa starttipaikalle Töysään. Säätiedotuksia oli seurattu normaalia tarkemmin edellisenä päivänä ja seitsemän tunnin lennettävä rako sieltä oli juuri ja juuri löydettävissä aamusta eteenpäin. Alunperin oli tarkoitus startata matkaan kahdeksalta, mutta päätimme siirtää hiukan lähtöä tihkusateen vuoksi ja menimmekin sitten Tuurin huoltsikalle kahville. Kahvia ryystäessä alkoi taivas repeilee ja sadepilvet menivät tuulen mukana koilliseen. Siirryimme starttirinteelle, joka soveltuu tällaiseen yritykseen todella hyvin, eli tasainen pohja ja sopivan jyrkkä. Heinikko oli ihan märkä, joten kevytpeite siiven alle, ettei kastu.

Tuuli oli jo välillä ihan rajoilla starttia ajatellen, mutta oli kuitenkin vielä pääsääntöisesti startattavaa. Alapilvet liikkuivat kovaa vauhtia koilliseen päin. Sitten lisätankit paikalleen (2x10,5 ltr), eli casoa yhteensä 34 ltr. Ei voi kevyeksi kutsua lentolaitetta, kun sitä kanniskeli selässä muutaman metrin. Vaatetta oli päällä enemmän kuin on talvella yleensä pidetty. Täytyy myöntää, että hiukan oli jännitystä kehissä, kun starttia valmisteltiin, mielessä kaiversi muutama epävarmuustekijä, joka antoi aihetta jännitykseen, nimittäin hiukan epäilin, että solo ei jaksa nousta 144 kg:n massalla ylöspäin ja joudun laskeutumaan kyseisellä painolla heti startin jälkeen rinteen alapuolella olevalle pellolle ja sitähän ei kyllä laskutelineet kunnialla kestä. Kone painaa niin paljon selässä (64 kg), että sen kanssa ei kyllä juosta tehokkaasti yhtään metriä, vaan startin onnistuminen perustuu ihan täysin kovaan tuuleen ja jyrkkään rinteeseen.

Startti kuitenkin onnistui yli odotusten, kolme neljä askelta ja siipi nosti taakan ilmaan. Yllättävän helposti lähti korkeutta tulemaan painosta huolimatta ja tältä osin saattoi huokasta helpotuksesta. Aika pian saattoi kääntää myötäseen ja lähtee matkaan, koska laskupeltoja oli aika pitkään menosuunnassa. Ensimmäinen ongelma syntyi lentokorkeudesta, nimittäin Töysästä lähelle Lehtimäkeä sumupilvet roikkuivat n. 250 metrin paikkeilla, joten hiukan matalissa ajeltiin alkumatka, mutta peltojakin kyllä oli aika hyvin taipaleella. Sumupilvet alkoivat vähenee Lehtimäeltä eteenpäin ja korkeutta saattoi kelata pikkuhiljaa lisää. Taivas oli muutenkin koko ajan pilvessä.

Haapajärvi

Tuuli oli sen verran ryppyistä matalalla, että trimmejä en tohtinut vielä käyttää. Keli parani kaiken aikaa matkan edetessä, eli näkyvyys parani ja rypyt häipyivät ylempänä, samalla kun vauhti kiihtyi. Kyyjärven jälkeen laitoin trimmit päälle ja nopeus oli jo yli kahdeksan kymppiä. Tekstiviestejä lähettelin, kun oli aikaa leppoisassa kelissä. Suunnistus oli helppoa kartan ja Gepsin avulla. Kaikki sujui loistavasti aina Oulujärvelle saakka,

Piippola

mutta sitten ennen Vaalaa vaikeudet alkoivat, eli aloin huolestumaan edessäpäin lähestyvästä sankasta sumupilvestä, jota saavutin. Vaalan keskustan paikkeilla ajelin vielä n. 800 metrin korkeudella ja välillä ei maata juuri näkynyt enää kuin pienistä aukoista.

Lammen oikeassa reunassa Vaalan kenttä

Hauskuus loppui, kun saavutin suuren sankan ja korkean valkoisen sumupilven, joka osui juuri reitille. Sukelsin pilveen ja näkyvyys katosi täysin. Välillä hiukan välähti maisemaa. Sitten alkoi esiintymään tihkusadetta, joka hetken päästä yltyi selväksi sateeksi. Tein tilannearvion nopeasti ja päätin pudottaa sumupilvien alapuolelle, jotta olisin voinut seurata Puolangalle menevää maantietä ja etten eksyisi reitiltä. Tämä oli välttämätöntä, koska jos olisin lentänyt sokkona pilvessä aina välillä GPS:stä suuntaa tarkistamalla olisin ajautunut hirveille rämealueille, ilman tietoakaan laskupaikoista ja kuvitelkaa tilanne, jos kone oliskin sammunut pitkän sokkolennon aikana ja pilvestä 200 metrin korkeudella esiin tupsahtaessa oliskin alla ollut vain pelkkää rämettä. Vitsit olis ollu vähissä. Sama tilanne olis ollu, vaikka olisin yrittänyt nousta pilvien yläpuolelle, joka ei välttämättä olis edes onnistunut. Ainut oikea ja järkevä ratkaisu oli tuo mataliin meno ja tien seuraaminen.

Vaikeudet eivät olleet vieläkään ohi, eli kun laskeuduin näköolosuhteisiin niin sade jatkui ja tuuli oli erittäin takkuista tuolla parinsadan metrin alapuolella. Seurailin mutkaista pikitietä, joka puhkoi kosteaa lohdutonta suomaisemaa, vettä satoi, sumupilvet velloivat ympärillä, siipi venkoili ikävästi ja olin terävänä puikoissa, jos tulee etureunaa sisään, tilanne oli aika huolestuttava, koska en ollut enää varma sijainnistakaan ja tiestä jota seurasin, koska se oli ollut aikaisemmin aika pitkiä aikoja pois näkyvistä. Tietä piisas ja laskupaikkoja ei näkynyt yhtäkään, tosin, jos kone olis nyt sammunut niin pikitielle olis pitänyt sorvata laskuun. Sitten edessä näkyi sumupilvien takaa vanha hylätyn näköinen pakettipelto, jossa ränsistynyt lato keskellä.

Käänsin vastaseen n.150 metrin korkeudella ja siipi pysyi paikoillaan ja välillä pakitti puuskissa. Luovin pellon yläpuolelle korkeutta edelleen pudottaen ja samalla pähkäilin tukalaa tilannetta ja laskeutuminen tietäisi homman keskeytystä. Jonkun aikaa leijuin peltoläntin päällä miettien, että mitä teen, katselin eteenpäin jatkuvaa tietä ja maisemaa, mutta lohduttomalta näytti ja laskupaikoista ei mitään varmuutta. Vielä hiukan kyttäystä riuhtovassa tuulessa ja sateessa, sitten jo olin ajautunut pellon yli pakki päällä ja laskupäätös oli helppo tehdä. Kone tyhjäkäynnille ja hiljaa eteni vaivoin pellon reunaan, olin valmiina käyttämään vielä trimmejä jos en pellon reunaa muuten tavoita. Laskeutuminen sujui ihan hyvin, vaikka möykytti aikalailla.

Homma oli päättynyt keskeytykseen, mutta hyvä lento kuitenkin ja uusi etappi matkalentojen saralla saavutettu. Luonnon voimat veivät voiton jälleen kerran. Lento kesti 4h 58min. Bensaa paloi 23 litraa ja jäi jäljelle n.11 ltr. Suurin nopeus oli 94 km/h, Polttoaineen puolesta Kuusamoon olis päästy helposti.

Laskupellon laidassa ja vettä satoi

Laskupaikan sijainti. Matkaa kertyi 310 km

2. 9. 2003

HELSINKI MALMIN ALUEELLA

Lauantai iltana valmistelin starttia Vantaan Hakunilan urheilupuiston Urheilukentän laidalla. Olin Malmin CTR alueella ja soittelin Malmin torniin vartin yli 6, torni meni kiinni klo 18.30. Kun torni vaikenee niin Malmin alue muuttuu G ilmatilaksi ja kenttä muuttuu "korpikentäksi" Ylärajaksi ilmoittivat 700 jalkaa ja sen yli, yhteys HKI Vantaaseen. Startti urheilukentältä vinottain vastatuuleen ja moukariringin kierto nousussa, vähän möykkyjä taas lähdössä, mutta hyvin kuitenkin nousi ja kelasin korkeutta tuonne 170 metriin. Tuuli oli yllättävän kova ylhäällä, joten eteni vain vaivoin vastaseen, ja Jukkakin kertoi puhelimessa ennen starttia kovenevasta tuulesta 11m/s. Tuuli tosiaan mielummin koveni reilun puolentunnin lennon aikana ja oli muutenkin aika epätasaista.

Epäilyttävistä tuuliolosuhteista johtuen en sitte rohjennut lähtee kiertää Malmin CTR aluetta, joka oli tavoitteena. Meren rantaan oli tarkoitus lentää ja sieltä Tuusulantien linjalla takaisin. Aika riskihomma olis ollu mennä merenrannalle kovenevassa pohjoistuulessa, olis voinu "pakki" jumittua päälle ja lento olis sitäkautta muodostunut lähinnä "eloonjäämiskurssiksi". Päätin sitte pysytellä turvallisesti Hakunilan alueella ja pörräilin keskustan yllä aika matalissa, koska laskupeltoja oli lähellä myötätuulen puolella. Ihmisiä oli Ulkona melko paljon töllistelemässä "pörriäistä" Laskeuduttuani urheilukentälle, paikalle kirmasi kolme uteliasta vaahtosammuttimen kokoista poijan moukosta. Hetken ne siinä empivän näköisinä töllistelivät, kunnes uskaltautuivat lähemmäksi ja alkoivat kyselee minulta, että onko sulla tussia. Minä ihmettelemään, että mitä poijat tussia kyselee keskellä urheilukenttää, mutta sitten selvis, että pojat halusivat minun nimmarin paitansa selkämykseen. Tussia ei löytynyt lentäjän varusteista, mutta kuulakynä löytyi yhden paikalla olleen kaverin taskusta, joten nimikirjoitukset raapustin sitten poikien käsivarsiin. Siinä tunsi lentäjä itsensä suureksi "staraksi" hetken aikaa.

Sattui lennolla pieni kömmähdyskin, joka ei tosin milläänlailla haitannut, eikä sääntöjäkään siltä osin rikottu, koska oltiin G ilmatilassa, nimittäin lähdössä asetin ilmailuradioon Malmin jakson, joka näkyi ilmailukartassa. Koko lennon ajan oudoksuin vallitsevaa radiohiljaisuutta omista sijainti ilmoituksistakin huolimatta, oltiinhan sentään Suomen ruuhkaisimmalla alueella ja vehkeitten toimivuuden varmistaakseni käänsin Helsinki Vantaan jaksolle, josta kuului liikennettä. Käänsin takaisin "hiljaisuuden jaksolle". Liikennettä kuitenkin näkyi ympärillä suunnilleen samalla korkeudella ( helikopteri, yksi lentokone). Homma selvis vasta seuraavana päivänä, kun Samassa Koiranäyttelyssä oli myyntihommissa Ylistaron Cesna pilotti Antti Lintala, joka alkoi epäilee ja muistelee, että ettei vaan se muuttunut tuo Malmin jakso viime syksynä ja tuo minun ilmailukartta on vanhentunut siltäosin, joten Antti tarkisti asian samantien tekstiviestillä joltain tutulta ja niinhän siinä oli käynyt, että väärällä jaksolla huutelin, oikea olis ollu 131,250 ja minun ilmailukartassa luki 118,600.

Tällaistahan voi sattua vain tällaisille "sänkisähläreille" oikeat lentäjät on erikseen, jotka saavat infoa suoraan postiluukusta ja tietävät päivittää karttansa. Hieno lento joka tapauksessa ja uusitaan, heti kun on mahdollista paremmalla kelillä.

Arto

Kuvia Hakunilasta:

Hakunilan urheilukenttä näkyy taustalla (startti/laskupaikka)

Hakunilan asunto aluetta ja IKEA keskellä ylhäällä kehä kolmosen vieressä

Takana näkyy Helsinki Vantaan kenttä

Taustalla Malmin kenttä.

Kehä kolme merelle (itään) päin

28. 7. 2003

MIKKELISSÄ

Sattui hyvää lentokeliä perjantai illalle. Raviradalta taas operoitiin ja aina yhtä möykkystä lähdössä, kuin ennenkin. Rataa reunusti sankka täyskorkea havumetsä, joka tekee termotuulen kera nuita kiemuroita, mutta kun sitkeesti vaan aikansa räpistelee "ilmavibralla" niin kyllä se leija nousee mettän päälle ja sitä myötä lentorata tasottuu. Ylätuuli oli taas matkalento luokkaa, joten vastaseen ei juuri päässy, kuin trimmeillä. Yleisöä oli raviradalla paljon ihmettelemässä moista touhua. Rohkeimmat kyselivät ja viisaimmat vaan puistelivat päätään ittekseen asettaen minut varmaan määrätynlaiseen luokkaan. Kaupunkikierros taas tehtiin ja kirkko kuvattiin jne. Mikkeli on kauniissa Suomalaisessa järvimaisemassa. Sunnuntai iltana, kun olimme lähdössä pois niin yks heppu tuli kyselee, josko lentäisin näytöslennon. Ensivuoden heinäkuun puolivälissä ravien yhteydessä. Annoin yhteystiedot ja sanoin, että ehkä joku muu voi hoitaa lennon, koska todennäköisesti lentelen kyseisenä viikonloppuna jossain muualla koiranäyttelyssä. Ensi viikonloppuna onkin sitten mielenkiintoisemmat maisemat, nimittäin jos mahdollista niin "hikirauhasten aukasulaitteella" pörrätään Torniossa. Oliskohan sielläpäin muita pörrääjiä niin saatas enemmän ääntä kehiin.

Arto

Kuvia Mikkelistä:

Starttipaikka

Mikkelin maisemaa

Sen muurarin kohdalla, joka tämän pyhätön on muurannut, kasvaa jo horsma.

Visulahden leirintäalue

20. 7. 2003

FORSSASSA

Startti "maanmuokkaajalla" lentokentältä oli tosiaan semmonen, että ihan samanlaisen lähön olis tehny pomppulinnalla. Jukka lähti siistimmin omalla "ilma aallon murtajalla" hiukan minun perään. Takkusia paikkoja nuo "peltilehmien pikatiet". Kyllä me MOVA-miehet ollaan paremmin semmosia sänkipellon sählääjiä, pikitiet ei sovi meille, pitää rypöö korvia myöten kaurapellossa niin sitte tietää vasta lentävänsä, eli vaikka perse maata viistää, niin ilmojen halki käy lentäjän tie.

Arto

Kuvia "joutomaan jolokottajien" kesäleiriltä:

Tuosta raviradalta ammuin itseni ilmaan perjantaina. Kyllä siitä näki lähtee, ku on kaks silimää päässä ku hevospaskaa

Jukka tässä riuhtasee "tilikkutäkin" ylös ja juoksee "hikipisaran hehkuttajalla" taivaalle

Jukka istuu "koliikkivaimon korvaajan" (tasasempi meteli) satulassa hajareisin.

Jukka tässä harjottelee "lentojätkää" varten ja yrittää osua kalossilla tiilitornin kärkeen

Tässä meillä oli varalaskupaikkana tuo mattotelineen takana oleva kukkapenkin reunusnurmikko.

Jukan siipi on kyllä kaunis, ihan ku sika pienenä.

17. 7. 2003

YLIVIESKAN REISSU

Se on sitte Kävästy taas tänäkin vuonna Ylivieskan leirillä. Maanantai iltana ajelin Kalajoelle ja suoraan kentälle. Aarno oli jo tullut perheineen aiemmin päivällä paikalle ja rehvasimme sitten kentällä. Hauskuutettiin rantaterasseilla olevia turisteja oikein kunnolla tällä Suomen harvinaisimmalla liitorysien heimoon kuuluvalla lintulajilla, eli sänkisäkättäjällä ( starttimus cämminus ). Tuuli oli senverran kova pinnoissa, että saattoi ajella ihan hiljaa vastatuuleen liki terasseja ja lokkilinnan huoneitten ikkunoita. Heiluttelijoita oli enemmän kuin riittävästi. Rantarundin jälkeen kelattiin yli 500 metriin, jotta päästiin käymään vastatuulen puolella olevalla Kalajoella. Takaisin kentälle ja Aarno ehti nippanappa ennen yhtätoista takaisin vaunualueelle, ennenkö portit suljettiin. Ite ajelin lennon jälkeen Ylivieskaan varjoliitoleirin majapaikalle Huhmarkallioon. Porukkaa oli vielä hereillä vähän ennen puolta yötäkin.

Leirille Ilmoittautumis kaavakkeita selaillessani yllätys oli suuri kun yhdessä lapussa luki Soini Jukka, ajattelin, että mitä helvettiä "himopärrääjä" Jukka tekee täällä vapaalentoleirillä, kun "varavaimokin" on poikinu, eli mosa on hajalla. Seuraavana päivänä Jukka sitten nähtiin kentällä levittelemässä tuota "pehmolelua" vai mikä se on tuo superlonimöykky jossa maataan velton näkösenä ja pyöritään paikallaan kentän päällä, ilman minkäänlaista määränpäätä ja käsitystä siitä, että mihinkä tässä pitäis mennä. Pakko tunnustaa, että itekkin syyllistyin tuohon holtittomaan taivaalla pyörimiseen, kun käytiin ensin sikapaarissa syömässä tukevalihainen sämpylä ja startattiin uudestaan termopuuskaan kahvilan vieressä olevalta viljapellolta. Oikein sammutin moottorin ja ihmettelin suuresti kun ei tipu kuin kivi alas. Lopulta alkoi sitte kyllästyttää yli tunnin veivaamisen jälkeen, kun yksi pilvi ei päästänyt otteestaan yli kilsan korkeudella, kyselin radiollakin neuvoja ja sain ohjeeksi, että käytä koukkupuukkoa ja silipase remelit poikki niin alkaa kuulemma vajoomaan, kauhukseni kuitenkin huomasin, että koukkupuukkoa ei ole mukana (saakelin Pakarinen) joten aloin sitte "tormuuttaa" kohtisuoraa pilveä karkuun, jolloin ote viimmein heltis ja korkeus putos inhimillisempiin lukemiin. Sitte ryypytin taas käyntiin, varmaan jo pahasti moisesta pyörityksestä pelästyneen ja kylmettyneen "tosimiehen seksilelun" ( karmee työntö ja hirvee tärinä ), käyttöohjeissa mainittua: jopa puolittaa naintiajan, peittää naaraan ääntelyn, jos metelistä huolimatta naaraan ääntely häiritsee niin irroita pakoputki. ym.

Käynnistyksen jälkeen sai sitte taas lennellä vapaasti ja huolettomasti. On ne vaan tottavie aika poikia nuo termolentäjät, ku pysyvät ja viihtyvät ilmassa pelkillä pehmusteilla, ehkä he silmäilevät ympäröiviä kohteita sillä silmällä ja ajattelevat, että tuollakin olis kiva joskus käydä ja sitten sitkeimmät käyvätkin siellä varmaan ihan pelkän tahdon voimalla. No sitten laskuun tullessa kaasuttelin konetta äänekkäästi varmuuden vuoksi, että kaikki varmasti kuulisivat, että rehelliseltä moottorilennolta tässä ollaan palaamassa. Reissun neljäs lento startattiin Kalajoen leirintäalueen hiekkarannasta ihan vesirajasta, kohti merta reippaaseen merituuleen, joten pari kolme askelta ja jalat oli ilmassa, suunnattiin sitten kohti Ylivieskaa ja huhmarkallion leiripaikkaa.

Ukkospilviäkin oli näkyvissä kauempana Ylivieskan suunnassa. Ajeltiin mahdollisimman matalalla, että päästäis sitte nopeasti alas jos joku pilvi alkais "imuttaa" ikävästi. Kalajokea seurattiin ja kun saavuttiin Laskupaikan lähelle niin ihan sen vieressä oli sadekuuro ja nippanappa ehdittiin laskeutua mikroautoradalle, ennenkö alkoi kunnolla satamaan. Päivä oli pulkassa ja heti ens töiksi "sihautettiin" kylmän ohrapirtelon kansi auki ja nautinto oli suuri kun kylmä mallasjuoma virtasi päästä varpaisiin ja heti takaisin. Nuotiolla turistiin sitte yömyöhään ja parhaan kykymme mukaan taas saarnasimme "pehmolelulentäjille" tätä mäntämoottorin kaikkivoipaisuutta. kännipäissään tuli luvattua, että käydään joskus Ivalossakin lentämässä, kun leirillä oli yksi potenttiaalinen heppu, joka selvästikkin oli oivaltanut, kuinka autuaaksi tekevä tämä "metallilelu" onkaan, ainahan joulunakin aukaistaan ensin kovat paketit.

Keskiviikko aamuna sitte hyvästeltiin Ylivieska ja oltiin suunniteltu, että lennetään Lohtajalla. Löysin starttipellon heti keskustan tuntumasta ja yleisöäkin oli taas paikalla kun Aarnon kanssa startattiin. Normaali kylän "tsekkaus" kirkkokuvineen ja alas. Lopuksi käytiin tutustumassa Ohtakarin hiekkarantoihin, on muuten hienoa seutua, kannattaa ehdottomasti käydä, kun sielläpäin liikkuu. Ei jaksettu enää lentää Ohtakarissa, kun tämä helle oli imeny kaikki "lentomehut" miehistä ja vähä Aarnon vaimostakin.

Arto

Lopuksi kuvasatoa:

Hiekkäsärkiltä

Caravan aluetta

Kalajoen keskustaa

Ylivieskan kenttä

Soini saatiin kiinni "rysän päältä"

Alavieskan kirkko

Lohtajan kirkko

Lohtaja City

13. 7. 2003

KOKKOLASSA

Tulihan sitä vaan pärrättyä Kokkolassa "pikajuoksijan reenirepulla" vaikka lauantaina ei ollu pitkiä taukoja sateessa. Startti onnistui tuosta kevyen liikenteen väylältä Kokkolan Leirintäalueen läheltä. Tuulen suunta oli starttihommissa muutoksen kourissa, mutta kääntyi sitten lopulta "kiitokadun" suuntaiseksi. Siipi tosiaan levitettiin röyhkeesti polkupyörä paanalle maantien viereen ja muutamat pyöräilijät saivat kiertää rapakon kautta. Sitten ilmaan ja leirintä / näyttelyalueen yläpuolelle esittäytymään koira ym. porukalle. Pilvikorkeus n. 150 metriä, joten ihan keskustan ylle ei voinut mennä senkään takia, että keskustan halki kulki Kruunupyyn CTR- alueen raja ja tällä kelillä ei selvitystä tule VFR lennoille. Ensimmäistä kertaa starttasin ja laskeuduin yleiseltä kulkuväylältä ja hauskaa oli tietysti, kuten saatatte arvata.

Arto

Kuvia keikalta:

Tuosta kevyen liikenteen suoralta väylältä pukkasin ilmaan "piimäkelin peuhaajalla"

Leirintä / Näyttely alue, starttiaukio näkyy takana

Kokkolan suntinsuu

Kokkolan keskustaa

Kirkkokin häämöttää kaukana sumupilven takaa

Tässä lennetään laittomuuksien rajoilla, monestakin syystä

5. 7. 2003

JÄRVENPÄÄSSÄ

Joo, kiitoksia vaan Jukalle ja Makelle lentojärjestelyistä, kiva oli päristellä "koiranputken pieksäjällä" siellä ruuhkasuomessakin hiljanen maaseutukylä).Hevoset oli tosiaan vallottanu tuon pääkiitotien, mutta poikittainen kiitotie oli vapaa. Tuolla Karjaalla en sitten kerinny lentelee lauantai iltana, vaikka keliäkin olis ollu. Seuraavalla reissulla " ensi viikonloppuna Kokkolassa yritetään taas ilmaan tuolla "pakettipellon raiskaajalla, jos vaan suinkin mahdollista.

Arto

Kuvia Järvenpäästä:

Leinon Maken kotitalon vieressä oleva hevosten valloittama kiitotie

Jukalla "riepu" levällään ja "ilmakirnussa" akku tyhjä

Järvenpään keskustaa

Valmiina starttiin Jäkessä Photo: Jukka Juvankoski

Meikäläinen niittää Sololla heinää Photo: Jukka Juvankoski

29. 6. 2003

PORIN MAISEMISSA

vietettiin viikonloppu ja perjantai iltana yhdeksän jälkeen tuulen hiukan asetuttua rykäsin ilmaan ajetulta rehupellolta Ulvilasta, joka on Porin kentän lähialuetta, joten tornimuodollisuudet piti taas hoitaa. Tuuli oli vielä niin nappee, että se oli pari askelta ja jalat irtos maasta, starttipellon omistajat oli tullu seuraamaan lähtöä läheisestä talosta. Ajelin Ulvilasta kohti Porin keskustaa erittäin hitaasti vastatuuleen ja meno pysähtyi kokonaan keskustan kohdalla, vaikka oli trimmit täysillä. Porin kirkosta piti ottaa vastavalo kuva, koska en päässyt etenemään kohteeseen. Takaisin starttipaikalle mentiinkin sitte todella kovaa myötätuuleen, olis ollut mahtava matkalento keli. Erittäin hienoa oli lennellä tuolla kokemäenjoen maisemissa. Ensi viikonloppuna olis sitte vuorossa Tuusula ja Karjaa.

Arto

Kuvia Porista ja Ulvilasta:

Ulvilan taajamaa

Ulvilaankin oli näköjään rakennettu tämmönen

tämmönen vastavalokuva Porin komiasta kirkosta kokemäenjoen rannalla pitkällä telellä, lähelle ei päässy. korkeutta 300 m.

Porin kenttä taustalla

26.6. 2003

HUUTOKAUPPAREISSULLE

Ylistaroon lähti naisväki tänään ja minä tietysti änkesin mukaan ja siinä lähteissä riuhtasin tuon maastairtautumis kamppeen kyytiin ja ei muutaku juuri parturoidun rehupellon laitaan keskustan viereen parkkiiin, toimittelemaan vieressä asuvan pellon omistajan kanssa. Kauan piti kytätä, ennenkö tuuli rauhoittui siedettäväksi, eli illalla kahdeksan jälkeen saattoi riuhnasta itsensä ilmaan ja kylän päälle immeisiä viihdyttämään. Keli oli yllättävän tasainen kuitenkin, vaikka maassa oli melko puuskainen tuuli aina starttihetkeen saakka.

Arto

Perinteiset kuvat tuli lauottua

24. 6. 2003

KISAPAIKKAA ETSIMÄSSÄ HIMOKSELLA

Kokeilin startata Hankasalmen miehen, (en muista nimeä) uudella PAP 1100 Corsair koneella ja kyllä potki hyvin. Tehokkaasti kiipes taivaalle. Tyyneen starttasin ja ei tarvinnu montaa askelta ottaa.

starttipaikkoja joka tuulelle

Himoksen maisemaa

Kuuluisa Pitkävuori Jämsän kupeessa ja taustalla Kaipolan tehdas

Jämsän taajamaa Jämsänkosken suunnasta kuvattuna

bongauskohteena Jämsänkosken kirkko, ei meinannut taaskaan löytyä millään.

ja sitten Jämsän tapulit

Kamikaze kämmäs laskussa starttinappulan kanssa,tuloksena punos poikki ja potkuri remonttiin, eihän se muuten kamikaze oliskaan, jos ei mitään sattuis, täytyyhän maineikkaalle nimelle löytyä vastinetta, heh heh..

18. 6. 2003

SEINÄJOELLE..

lähdettiin tänä aamuna ja näisväen jätin spr:n kirpputorille siksi aikaa kunnes palaisin tutkimusmatkalta, eli lähdin kattelee sopivaa starttipeltoa keskustan läheltä ja löysin kuin löysinkin seudun ainoan rehupellon viljapeltojen joukosta. Oli vielä satumainen tuuri, kun pellolla sattui juuri olemaan pellon omistaja rehun teossa, eli ei tarvinnu lähtee mistään kyselee starttilupia. Palasin takaisin kaupungille ja otin emännän mukaan vielä tarkistamaan, että paikka on kelvollinen (heitti minut kamppeineen pellonlaitaan ja vei auton). Pelto oli voimalinjan vieressä, mutta pienet tuulenpuuskat lankojen suuntaisia, joten ei hätiä. Ei ollu vanha isäntä ja poika koskaan nähnyt tällaisia lentolaitteita, joten kertomista riitti asian tiimoilta. Ilmaan päästyäni kiertelin keskustan päällä reilun tunnin ajan. Seinäjoen keskustan läpi pyyhkäisee vierekkäin AFIS alueen raja ja Kauhavan TMA:n raja, joten molempiin torneihin piti olla yhteydessä. Keskustan termot oli yllättävän tasaisia ja laajoja, eivätkä suuremmin haitanneet kuvaamistakaan. Keli oli ihanteellinen MOVA:lle. Illalla vielä yritin lähteä Ähtärin keskustan entisen sahan alueelta, mutta tuulen suunta oikutteli ja yhden takatuuli yrityksen jälkeen luovuin ajatuksesta. Aarno pääsi hetkeä aiemmin ilmaan suotuisammalla hetkellä.

Arto

lakeuden risti ja sen takana oleva puisto varalaskupaikkana

Rintajoupin Autoliike

15. 6. 2003

LAUKAASSA

oli perjantaina lennettävää keliä päivällä kolmen aikoihin. Starttasin aika vaativasta paikasta, nimittäin Laukaan urheilukentältä, jota ympäröi täyskorkea metsä. Kyllä siinä vähä urheilumiehet ja muutkin hämmästeli mun touhuja, kysellen, että etkai oo tosissas, että lähdet tästä lentoon. Sanoin, että semmonen olis tarkotus ja kohta oli kenttä kaukana alapuolella. Asiaa hankaloitti vielä tuuli, joka teki paikan melko pyörteiseksi ja perhosen lentoahan se oli sitten puitten latvojen yläpuolelle saakka. Reilu kierros piti kiertää kentällä, ennenkö pääsi puiden yli tasaisempaan tuuleen. Reilun puolituntia kiertelin keskustan yllä kuvaten maisemia. Taas oltiin Rissalan CTR- alueella, joten ilmaan päästyäni heti plaani torniin. Lasku samalle kentälle sujui mukavammin, koska aurinko oli ollut pilvessä jo jonkin aikaa rauhoittaen termokuplia kentän pinnassa. Ehdottomasti jännittävin startti tähän saakka, mutta kun tiesi, että siipi taatusti kääntyy vikkelästi niin kyllä tilaa on riittävästi nousukierteeseen. moukariringin metallikaaretkin oli vielä esteenä kentällä. Tehokkaalla koneella startti olis ollut vielä helpompi, koska kentältä olis päässy nopeammin ylos. Vesterisen Atsokin soitti sitten ja suunniteltiin lentoa lauantai illalle, mutta silloin oli Muuramessa kuulemma puuuskainen tuuli ja täällä laukaassa pellot sateen jäljiltä märät, joten päätettiin siirtää tuonnemmaksi. Atso kutsuikin meitä täältä Ähtäristä sinne, eli lentämällä mentäis ja siellä odottais sauna ja yösijat, varsin houkutteleva kuvio.

Arto

Kuvia Laukaasta:

Asuntomessu aluetta

Puukirkolta näyttäs

22. 5. 2003

KYLLÄ SE TUULI..

tyyntyi vaan tänäkin iltana, mutta piti odotella ilta kymmeneen ennenkö tohti startata. Pudottelin myötäseen keskustaan ja pörräsin Aarnon talon päällä jonkin aikaa, klo 22. 15. Ei miestä näkynyt, tais olla emäntää "säätämässä" peräkammarissa. Pyysin kyllä mukaan lentämään, mutta on kuulemma kyllästynyt jo koko touhuun. Ylätuuli oli niin kova, ettei kulkenut vastaseen juuri ollenkaan edes trimmeillä, joten laskeuduin keskustan alueelle ja vedin moottorin kotiin vajaan kolmensadan metrin päästä. Näissä tilanteissa tarvitaan nuita pyöriä, jotka on moottorissa, ei tarvi kantaa konetta vaan kulkee kuin matkalaukku perässä. Huomenna sitten Joensuuhun, kelit kyllä näyttää vähä huolestuttavilta sielläkin suunnalla viikonloppuna, saas nähdä sitten.

Arto

Kuva lennolta: klo 22. 15 keskustaan päin

12. 5. 2003

MATKALENTOHARJOITUS

Eiköhän poijat näytetä tänä kesänä "närhen munat" narulentäjille ja 309 km on paperia.
Eilen iltana jo vähä harjoteltiin Aarnon kanssa matkalentoa, Alavudelta Lähelle Uuttakaarlepyytä Lapuanjokea seuraten. Startti Alavudelta oli minulla hankala termiikkipuuskakelissä, eli rehupellon laidasta loivaan lyhyehköön alamäkeen, joka muuttui vähän matkan päässä ylämäeksi. Startissa ilmavirtaukset oli niin, että jalat ei irronnu maasta alussa normaalilla tavalla, vaan piti alkaa uudestaan juoksemaan ja sitten vasta ilmaan, mutta ei kehuttavalla tehokkuudella, joten pellossa oleva kumpare ylitettiin jarruista kohottamalla nippa nappa.

Vasemmalle kun aloin kaartamaan nousun aikana niin osuin lämätiskissä voimakkaaseen termiikki puuskaan, jolloin siipi meni voimakkaasti taakse ja heti perään vauhdilla eteenpäin, mutta sain jarrutettua heilurin hyvin ja siipi pysähtyi maasta suu auki seuranneidenkin kertomana kuin seinään. Nämä startit termokelissä ovat juuri niitä paramotoristin hankalimpia hetkiä, perhosenlento matalissa on aina riskialtista touhua, ylempänä möykkyjen kanssa kyllä pärjää paremmin. Ylös päästyäni keli oli kuitenkin ihan siedettävä.

Aarno odotteli maassa kymmenkunta minuuttia kääntynyttä tuulta ja pääsi sitten minua helpommin ilmaan. Matkalla oli monenlaista ilman alaa, röykkyä ja ihan piimää välillä. Lapuanjokea oli hieno seurata matalissa ja ranta asukkaat vilkutteli ahkerasti meille. Yksi "tavallinenkin" motoristi pysähtyi tienvarteen ja alkoi kuvaamaan meitä. Lapualla Koivulan Esa ( tuleva paramotoristi ) seuras meidän lentoa joen sillalla ennakkovaroituksen saatuaan. Loppumatkasta piti väistellä turkistarhaajien tiluksia, jottei postipoika toisi laskua revityistä nahoista ja tapetuista poikasista.

Jepualla yhytimme meidän kuskit yhdeltä levähdyspaikalta, houkuttelevan näköisen laskupellon vierestä ja yhteisestä päätöksestä laskimme siihen, vaikka minullakin oli pensaa jäljellä vielä liki seittemän litraa, joten meri olis tullut helposti vastaan.
Laskupaikalle porhalsi yksi auto, joka oli kerätty kylältä täyteen tenavia. Kuljettaja oli yksi turkistarhaajista. Kerroimme, että vähä kierreltiin noita tarhoja kun tultiin, siihen äijä kertoi, että ei ne elukat mitään välitä tollasesta pienestä pörinästä, toinen juttu on kuulemma nämä matalissa lentävät suihkarit. Lento kesti kolmisen tuntia ja Casoa jäi minulle liki seittemän litraa, vaikka lisätankit oli tankattu vain puolilleen lyhkäsen matkan takia. Solon kulutus on alentunut taas paljon kun lämpömittari taas toimii.

Arto

Kuvia reissulta:

Tiistenjoen kirkko

Lapuan kirkko

Lapuan keskustaa

Aarno suihkii lapuanjokea pitkin

Elle pilotti yläviistosta

Suomenlippu solmussa

Alahärmän kirkko

3. 5. 2003

ORIVEDEN KEIKKA

heitettiin sitte tänään Aarnon kanssa. Aamupäivällä lähdettiin ajelee taivaan ollessa aikalailla sateisen näköinen ja satoihan se tuossa ennen orivettä hiukan. Hyvistä starttipaikoista ei ollut pulaa noilla seuduilla, rinnepeltoja joka puolella. Maalaistalon vierestä taas tehtiin lähtöä, kun siihen pysähtyi autolla yksi mies ja kuinka ollakkaan niin entinen MOPU lentäjä kertoi olevansa ja lennellyt kuulemma Ähtärin kentältäkin takavuosina kolmisenkymmentä tuntia. Nyt valitteli, kun ei ole omaa konetta, että pääsis silloin taivaalle kun haluaa, kun tahtoo olla kimppakoneisiin jonoa. No arvaatte varmaan mainostettiinko me tässä tilanteessa lääkkeeksi MOVAA. Toinenkin äijä siinä pyöri ja kertoi tietävänsä Juvankosken Jukan harrastavan myös tätä lajia ja on tavannut Jukan Jukolan viesti kisoissa. Näin ne on pienet ympyrät täällä Suomessa. Molemmat ekalla ilmaan ja keli tuntui melko tasaiselta. Nappasin kuvat pellon omistajan tilasta ja sähköpostikuvilla luvattiin muistaa isäntää pellon vuokrasta. Keskustaa kohti pärrättiin Pirkkalan TMA:n alapuolella. Hymyilyttääkin meinas välillä, kun Aarno teki ilmoituksen oriveden liikenteelle liitojaksolla, onhan se tietysti hyvä muidenkin leijamiesten tietää, että missä mennään. Reilun puolituntia ajeltiin ja Orivetiset saivat näin niskoilleen taukojumppaa. Erittäin hienoa seutua muuten katella ilmasta päin, on korkeita kallioita, lampia, järviä jne.

Arto

Tässä käytiin vähä "bongaamassa"

Starttipaikka vasemmalla tien takana

Oriveden maisemaa

Tässä vielä eilinen Karvian kirkkokuva

23. 2. 2003

TRIKELENNOLTA

No nyt tuli sitten koitettua tällä trikellä lentelyä Kuortaneenjärvellä. Ekana yritin saada siiven omin avuin ylös potkurivirtaa apuna käyttäen, mutta trike pakitti työnnön alkuvaiheessa itsensä lumeen kiinni ja siinä vaiheessa kun olis pitäny liikkeelle lähteä niin jäipähän jumiin ja seurauksen tiedättekin. Sitten kaveri piti olkatapista trikeä paikallaan ylösvedon alussa ja sitten vain lämä tiskiin niin helposti lähti muutaman metrin matkalla. Ilmassa mukavuus ei ollut samalla tasolla kuin ilman pyöräalustaa, jarrukahvat oli jotenkin hankalemmasti takana joten kädet väsyi enemmän ja alusta myös heilutteli moottoria enemmän. Läpäreitäkin tein muutaman. Tuulella kyllä varmaan pääsee yksinkin lentoon jos vaan saa pidettyä härvelin paikallaan alkuvedossa, jalkajarrut pyöriin tai jotain. Tyyneen lähtö kyllä tuntuis aika mahdottomalta, pitäis hallita potkurivirran pyörteet, ennenkö onnistuis, luulen, että tämä laji sopis paremmin Juvankosken Jukalle, joka on oppinut taltuttamaan tuon potkurivirran. En erityisemmin innostunut tästä pyöräalustasta, mutta tulihan koitettua. Kyllä normaali jalkastartti on helpompi ja ei tartte raahata niin paljon rautaa starttipaikalle. Sitten tämä on hyvä kun ei pysty juoksemaan ( jalka poikki ym.) eli ei tartte lopettaa lentämistä jalkavaurion takia.

Arto

Kuvia lennosta:

20.2. 2003

NELJÄ MOOTTORIA ILMASSA

Yhtä aikaa oli neljä moottoria ilmassa tänään Karstulassa ja pärrättiin ihan kyllästymiseen asti pari tuntia, välillä huilaten ja turisten. Keli oli paras mahdollinen, mitä tähän vuodenaikaan ylipäätään on mahdollista olla, lähes tyyntä ja lähellä nollaa ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Paikalla oli Saikarin Kamikaze, Schwachin Mika, Aarno ja Minä, tulevia paramotoristeja oli paikalla Puttonen, Karttunen ja tietysti meidän ikioma Noora, josta on tulossa Suomen ensimmäinen nais paramotoristi, hienoa. Kuviakin tuli räpsittyä.

Arto

Karstula City

Mika "läähättää" eteenpäin Cradientilla

Mika ja Kamikaze Pääjärvellä

Pakarisen matti alias Kamikaze porhaltaa sillan yli

17. 2. 2003

TAAS PITI KÄYDÄ

keikkumassa taivaalla ku siskon 5 vuotias poika pyysi lentonäytöstä eilen ja kun kerran keliä oli tänään niin eihän siinä mikään auttanu. Vähä pientä möykkyä ilmassa, mutta ei paha. Laskin pikkupojan viereen ja otettiin siitä sitte kuviakin. Haastelin Eemiliä kyytiin ja pienen empimisen jälkeen poika olis tullu valjaisiin, mutta onneksi en ottanu kyytiin koska seuraavassa startissa unohtui reisihihnat auki ja jouduin painamaan sammutusnapista kun moottori pyrki taivaalle, mutta mies ei tuntunut lähtevän mukaan. Oli muuten eka kerta kun pääs unohtumaan remelit auki. Yleisö ei huomannut mitään vaan jouduin selittää, että tuli tämmöinen pieni huolimattomuusvirhe ja että se on hyvin tavallista näissä hommissa.

Arto

Pieni paramotoristi hapuilee jo kaasukahvaa Perännejärvellä ja varmasti ilmailukärpänen kairailee jo reikäänsä pikkupojan sieluun.

13. 2. 2003

KAUNIS SÄÄ

Kaunis sää oli tänään aamupäivällä ja lentokiima alkaa kevättä kohden kasvaa, joten pakko oli tänäänkin käydä tunnin lennolla. Oli startissa niin tyyntä, että ei oikein hengityshöyrykään liikkunut, mutta Brontes lähti ilmaan kuin "hauki rannasta" muutaman askeleen startilla. Mahtava siipi. 100 metristä ylöspäin oli niin takkusta, että se ei oikein suosinut valokuvausta, kun tuntu, että käsillä on tärkeempääkin tekemistä. Pari kuvaa sentään pitää näyttää lennolta.

Arto

Uusi "katseenkääntäjä"

Abit oli yhtäaikaa liikkeellä ja vilkutus oli hirvee.

28. 1. 2003

HUONO ALKUVUOSI

Ajattelin aluksi, että kyllä surkeesti on alkanu tämäkin vuosi lentojen suhteen, mutta kun vilkaisin takavuosien tammikuun saldoja niin yllätys oli suuri, eniten on tullu tiimaa tässä tammikuussa. ( 1,5 h )Tänään oli aamupäivästä kelvollista keliä, joskin n. 50 metrissä oli erittäin takkunen kerros ja jarruissa täytyi pitää pientä painetta, ettei karkais mopo käsistä. Iltapäivällä keli muuttuikin sitte taitolentokeliksi, joten ajattelimpa tulla alas ennen sitä. Olin vaihtanut moottorin alkuperäisen kaasukahvan muoviletkun,( pakkasella mallia "rautakanki" ) tilalle 8 mm:n kumisen Bensaletkun ja muutos vaikutti erittäin onnistuneelta, eli tässä -13 asteen pakkasessakin letku pysyi mukavan letkeänä, eikä irti päästettäessä jäänyt jäykkänä tököttämään pystyyn, kuten alkuperäinen läpinäkyvä muoviletku.

Paljon näissä on paranneltavaa tehtaan jäljiltä. Seuraava muutos jonka teen tähän on pelastusvarjon siirtäminen n. 5 cm. taaemmas, jottei se ole kypärän tiellä, kun tiirailee siipeä, (varsinkin tuota uutta "kirpeempää" siipeä pitää möykkysemmällä kelillä tiirailla tarkkaan, että miten se alkaa "mylttyää". Nykyisin joutuu kääntämään päätä sivulle jos aikoo nähdä koko siiven kerralla tehot päällä, eli siipi "kaukana" takana, ei hyvä, ei hyvä. Nappasimpa kuvankin tänään, josta näkee lämpökeskuksen savusta möykkysen kerroksen.

Arto

Vasemmalla alareunassa meidän starttipaikka, josta useimmin Aarnon kanssa paksun lumen aikana starttaillaan.