Etusivu     Lentopäiväkirja     Ilmakuvat     Omat kirjoitukset     Lehtijutut     CLEMENTE Paramoottorit

 

LENTOPÄIVÄKIRJA


2005 KESÄKUU


VISUVESI

20. 6. 2005

 

 


17. 6. 2005

POHJANMAALLA

Jalasjärven starttipaikalta. Pilvi tuli vartin päästä päälle ja keli muuttui häjyksi.

Kauhajoen Aronkylän Esso

Kauhajoen keskustan maisemaa
 
 

Kerhomme maineikas riippuliitäjä Timo Mäempää asuu tuossa maston takana kuusipuskan keskellä (vähä kattoa näkyy). Vaikka kello oli jo yli yksitoista illalla, niin Timppa siellä lapsineen huitoi pihassa. Kävin vähän matalissa talon päällä kurvailemassa.

 


12. 6. 2005

NÄRPIÖ

Kävin lennolla Närpiön keskustassa Lauantai iltana työreissun yhteydessä. Suunnittelin starttia jo kuuden aikaa, mutta tuuli yltyikin juuri ennen lentoa, joten en sitten noussut ilmaan. Koko illan tuuli peuhasi voimalla, mutta kymmenen maissa tuuli tyyntyi maan pinnalla ja puiden korkeudella starttikelpoiseksi joten päätin kävästä katsomassa Närpiön keskustaa ja samalla kuvata kirkkoa ja toisaalta olishan se hullua raahata vehkeitä mukana, jos ei lennä.    Starttasin urheilukentän tartanilta vinottain kenttään nähden. Starttipaikka oli aika vaativa, koska heti kentän päässä valopylväitä, moukaririnki ja lipputankoja, sekä heti perään poikittainen sähkölinja. Heikkotehoisella moottorilla ei tulis mieleenkään startata tuolta paikalta. Tiesin, että Clemente nousee, kuin katapultti ylös ja näin kentän puolivälissä oltiinkin jo sitten kaikkien esteitten yläpuolella ja saattoi kaartaa myötätuuleen.     Heti kaarrossa tuntui ilma möykkyiseltä. Otin korkeutta kentän vieressä ja haistelin samalla keliä. Noin 150 metrissä käänsin taas myötäseen samalla korkeutta kelaen, pois maaston turbulenssin vaikutuksesta. Ajauduin hetkessä kauaksi urheilukentältä rykivässä ilmanalassa. Käänsin takaisin kentällepäin vastaseen ja kuinka ollakaan edes paramania ei edennyt yhtään. Ilma oli erittäin möykkyistä, joten valokuvaamisen sai heti unohtaa. Siipi ryki ikävästi kokoajan.   Aloin pudottaa korkeutta, jotta olis lähtenyt etenemään. Noin sadassa metrissä alkoi hiljalleen valumaan kohti kenttää. Vieressä oli pelto kokoajan hätälaskua varten. Keikutin kuitenkin itseni takaisin urheilukentälle ja laskufinaalikin oli aika kiemurainen. Uskomattoman alhaalla oli kovan tuulen alue, mutta kuitenkin niin korkealla, että puista sitä ei voinut havaita. Lehtipuutkin vain välillä siellä täällä heiluivat.  Tällainen kuvaton lento tälläkertaa.  

Arto  

Aarno Pakarinjoen sillalla Alastaipaleella

 


11. 6. 2005    

ERÄÄNÄ KESÄKUISENA PÄIVÃNÄ

Arto

 





9. 6. 2005

KORKEAN PAIKAN LEIRILLÄ

Tämä korkeuslento on tosiaan jäänyt viimeaikoina hiukan taka-alalle ja Mikan enkka on ollut voimassa miltei luvattoman kauan. Nyt sitä sitten koitettiin rikkoo. Startti kokolailla tyyneen tankki täynnä.   Tässä näkyy kellonaika, korkeus maasta ja nousunopeus, tässä vielä köröteltiin alussa puolella kaasulla.
     

Tonnissa mentiin näin. Seuratkaa kelloa
   

Kaks tonnia ja 14 minuuttia
   

Kolme tonnia ja 26 minuuttia
   

Vähän ennen tätä kuvaa säikähdin oikein kunnolla, kun huomasin yhtäkkiä edessäni ilmassa roikkuvan merkkipoijun, jonka päässä roikkui huonoon kuntoon auringon paisteessa mennyt merkkilippu, josta enää vaivoin saattoi lukea, että  "MIKA  4040 metriä 2003"   Tartuin poijusta kiinni ja otin sen hinaukseen kohti uusia korkeuksia. Nousua  neljässä tonnissa 1,2 m/s.
   

4101 m ja aikaa 47 minuuttia, metriä näkyy nousevan vielä
     

Siinä se sitten on uusi Suomenennätys korkeudessa paramoottorilla, eli 4108 metriä. Korkeutta olis tehojen puolesta tullut vaikka kuinka vielä, mutta hapen takia en uskaltanut mennä ylemmäs. Ilma oli selvästi jo ohuempaa ja henkeä sai välillä haukkoa ylimääräisiä vetoja. Kolmessa kilsassa tuntui pahimmalta ja ajattelin, että ei taida tulla mitään hommasta, mutta sitten alkoi taas sujumaan. Kylmyys ei kerinnyt vielä vaivaamaan, vaikka neljässä kilsassa oli kymmenen pakkasastetta. Laskussa jouduin vielä käynnistämään välillä koneen ja jarruttamaan laskeutumista, koska oikeassa korvassa tuntui kipua ja se alkoi rutisee.  Maassa korva oli lukossa ja on vielä tätäkin kirjoitettaessa hiukan tukossa. Paineen vaihtelustahan tuo johtuu.   Seosta joutui hiukan laihentamaan nousussa kolmentonnin jälkeen. Puolitoista tuntia meni, kun kävi reilussa neljässä tonnissa.   Heitäppäs Poikkis se Mikan nimi romukoppaan sieltä rankinglistan korkeusennätys sarakkeesta ja laita sinne tämä komiampi lukema. heh.. heh
 

Schwach Mika Lentokork... 4040 metriä 2003
Arto Halttunen Lentomatka 310 Km 2003
Arto Halttunen Lentoaika.... 298 minuuttia 2003

6. 6. 2005

YLISTARO JA KAUHAVA

Muutama kuva viime torstailta:
     

Näin se on alussa raskasta

 

Ei sais työntää liian eteen A-liinoja
 
     

Iisi ..iisi näyttää Aarno
   

Jätkät kyttää tuulta
   

Ylistaron maamerkki
   

Kauhavan torni (heikko kuva, valon puutetta)