Etusivu Lentopäiväkirja Ilmakuvat
Hienoimmat lentoni
18. 9. 2004
TUULEN MUKANA
Perjantai aamu valkeni hienona ja kylmänä täällä Ähtärissä. Keli näytti todella lupaavalta. Suunnitelman mukaan, siirryimme aamulla yhdeksän jälkeen Sakarin ja isäni (kuski) kanssa Tuuriin rinnestarttipaikalle. Löin heikontuulen osoittimen rinteeseen pystyyn ja roikkui piru ihan suorana alaspäin. Siinä katteltiin viiriä ja matkakuumeetkin tuli varmaan mitattua kolmeen kertaan ennen kuin tuuli alkoi jonkin verran heräilee. Kun mitään ei tapahtunut tuulen suhteen niin lähdettiin kahville keskiselle.
Kahvin jälkeen jo näytti paremmalta ja alettiin valmistautua lähtöön. Polttoainetta vähensimme alkuperäisestä 30 litrasta n. 25 ltr:aan koska ajattelimme, että ei kukaan tarkene näin kylmällä lentää 7 tuntia. Heikko tuuli kääntyi kokoajan Pohjoisemmaksi ja pelkäsimme jo, että starttipaikka ei sovellukkaan tähän lähtöön. Pilvetkin näyttivät menevän aikalailla Etelän suuntaan joten kaavailimme lentävämme jonnekin Oriveden suuntaan, eikä Itään päin, kuten tuuliennuste oli näyttänyt.
Klo 11. 30 oli jo pieniä puuskia, joten koneet käyntiin. Nippanappa jaksoi akku pyörittää koneen tulille. Akut pitää näköjään vaihtaa onhan toinen vielä alkuperäinen. Sakarilla sama vaiva, mutta apuvirralla käyntiin. Älyttömän painavalta tuntui kone selässä ja siivelle piti askeltaa varovasti, ettei jalat katkee heti tässä vaiheessa. Selvää on, että heikkoon tuuleen ei kannata yrittää edes rinteestä, koska juokseminen tällä painolla ei todellakaan onnistu, ellei siipi kanna heti ensi askeleella. Koneen paino jotain 60 kg, eli Paramaniassa ylipainoa manuaalin mukaan n. 35 kg. Sakarilla jonkin verran vähemmän.
Startit onnistuivat pieneen tuulen puuskaan molemmilta ihan nappiin, eli lyhyen askelluksen jälkeen äijät ilmassa. Tällaiselle lennolle lähdettäessä on jo suuri helpotus, kun on päässyt ilmaan.
Kokonaisuutta ajatellen, suunnitteluineen ja valmisteluineen n. puolet tehtävästä on suoritettu, kun jalat irtoaa maasta. Aloimme keräämään pikkuhiljaa korkeutta haistellen samalla keliä. Pientä ryppyä tuntui heti alussa ja ne vain voimistui ylemmäs mentäessä. Nousin jotain 600 metriin ,eli pienten harsopilvien alareunojen korkeudelle, mutta möykytti aikalailla joten päätin mennä hiukan alemmaksi. Tuntui, että tuuli sorti kokoajan hiukan vasemmalle, joten annoin periksi tuulelle ja käänsin vasemmalle kohti ähtäriä, eli tuuli oli sittenkin Länneltä. Sakari kaartoi hiukan kauempaa seuraten kuitenkin minua. Sakarilla ei ollut radioo, joten näköyhteys piti säilyttää. Ähtäriin asti lensin trimmit kiinni. sakarilla kulki hiukan kovempaa tässä vaiheessa, koska toinen trimmi oli kuulemma hiukan auki kampeamisen estämiseksi.
Ähtäri osui reitille
Myllymäen paikkeilla yhteys Jyväskylän tutkaan ja suunnitelmat sopi heille hyvin. Myllymäen jälkeen kyllästyin möykytykseen ja kapuloissa roikkumiseen ja päätin käydä katsomassa mitä se keli on tuolla pilvien yläpuolella. 1200 metriä kun oli taulussa niin jo alkoi matka maittamaan. Ihan tasaista ja aurinko paistoi kokoajan. Pumpulipilvien päällä oli mahtava tehdä matkaa kädet vapaana. Maisema alla vilahteli kuitenkin senverran usein, että saattoi suunnistaa kartalla. Sakaria en nähnyt tässä vaiheessa enää missään ja olin lähes varma, että näköyhteyttä ei Sakarilla ollut. Jälkeenpäin selvis, että Sakari lenti minun takana, joka ei ole kyllä hyvä paikka, koska edellä lentävä ei tiedä kaverista mitään, varsinkaan kun ei ole radioyhteyttä. Ylhäällä kulki kovempaa, koska Sakari kuulemma jäi kokoajan lentäessään alempana pilvien alla.
Multian paikkeilla Jyväskylän lennonjohto kutsui, kysellen sijaintia. Kerrottuani olevamme Multian Pohjoispuolella varoitti lennonjohtaja kiivaasta sotilastoiminnasta alueella. Koneet kuulemma lentävät maan ja taivaan välillä. Kyseltyäni sen jälkeen toimintaohjeita saimme kehoituksen laskeutua 300 metriin. Niin upeaa, kun tuolla pilvien päällä olis ollut. Hellitin kaasun melko nopeasti ja yllättäin kone sammuikin samantien. Tiesin, että kakun puutteesta on kysymys ja puristelin pallukkaa hetken ennen starttausta. Kone käynnistyi heti uudelleen ja lento saattoi jatkua. Olin säätänyt lennolla pientä suutinta laihemmalle, joten varmaan siitä syystä ei kone jaksanut käydä tyhjäkäyntiä.
Lentoa jatkettiin sitten matalissa peltolänttejä seuraten. Seuraava ongelma muodostui siitä, kun ilmailuradiosta alkoi virta loppua, eli akut ovat tosiaankin loput ja vaihdon tarpeessa. Suljin virtaa katkovan radion ja päätin kiertää lähialueen Pohjoisen, eli Suolahden kautta TMA:n alapuolella valvomattomassa. Sakariin sain hetken päästä näköyhteyden takaviistossa korkeammalla. Näytin käsimerkeillä, että laskeudu alemmas. Lipsuttelimme matalissa Suolahden Itäpuolelle ja TMA:n Itärajan tuntumassa aloimme ottaa jälleen korkeutta, koska sotilastoiminta oli tuolla Kauhavan ja Hallin alueilla, Jyväskylä oli rauhallinen. Yhtään sotilaskonetta ei nähty koko matkalla.
Suolahti
Nahkahanskat olin vaihtanut jo aiemmin käsiin, koska kapuloissa roikkuminen sai sormet palelemaan. Muuten kyllä tarkeni ihan hyvin. 800 metrissä jatkoimme matkaa. Hetken päästä kone sammui taas, kun hiukan löysäsin kaasua. Jälleen pumppausta ja kone heti uudelleen käyntiin. Epäilin, että kuuraantumisesta varmaan on kysymys. Käänsin hiukan rikkaammalle seosta pääsuuttimesta. Sakari alkoi jostain syystä erkaantua oikealle ja alemmas lähemmäs Pieksämäen taajamaa.
Hetken päästä en enää nähnyt Sakaria, joten ajattelin, että tais mennä jo laskuun ja että kylmä varmaan tuli. Vähän kyllä ihmettelin Sakarin päätöstä, koska yhtään laskupaikkaa en nähnyt siellä suunnalla, mutta ajattelin, että Sakari näki paremmin lähempää. Jälkeenpäin arveltiin, että kuurasta oli varmaan kysymys. Sakarin kone ei enää käynnistynyt uudelleen ja liuku kuulemma piisas nippanappa peltoläntille, johon yleisöäkin kertyi poliiseita myöden.
"jäykkä" Jäppilä, jossa
houkuttelevat laskupellot.
Tässä vaiheessa aloin itsekin jo suunnittelemaan laskeutumista, koskä jäppilän keskusta ja sen vieressä olevat pellot houkuttelivat alas. Lämmintä kahviakin teki jo mieli. Käänsin keskustan kohdalla vastaseen ja testasin, että eteneekö. Etenihän se ihan hyvin 600 metrin korkeudella. Sitten kelasin realiteettejä. Ajattelin, että kun kerran vehkeet pelaa, bensaa on ja äijä vielä sulana niin ei muutakuin nokka myötätuuleen, ei tänne kahville olla tultu.
Stora Enso Varkaudessa. Valtava laitos.
Varkauden ohitin keskustan Pohjoispuolelta ja lähdin seurailemaan Joensuuhun menevää tietä, koska ihan myötätuuleen eteen olisivat tulleet isot järvialueet. Laskupellot melko vähissä Varkaudesta eteenpäin. Jonkun matkaa Joensuuhun päin huomasin taas huippu laskupaikan ja iso kahvila ihan lähellä. Melkein jo tein laskupäätöksen, mutta ei antanut luonto peräksi laskeutua tuonnekaan vaan jatkoin matkaa eteenpäin. Mielessä kävi, että mukavempi olis odotellä kyytiä lämpimässä kahvilassa, kuin kylmissään jossain kytöpellon laidalla keskellä ei mitään. Jossain vaiheessa pieni sadepilvi alkoi lähestyä takavasemmalta, mutta pääsin karkuun, hetkenpäästä osuin melkoiseen röykkyyn, siipi kallistui aikalailla ja viskas miestä voimakkaasti. Tartuin nopeasti puikkoihin, mutta tilanne oli jo ohi ja meno rauhoittui. Pahimpia röykkyjä mihin olen törmännyt ja tuli täysin yllättäin, luulen, että tuolla sadepilvellä oli osuutta asiassa.
Sitten alkoi Lähestymään Joensuun valvottu alue. Ihan TMA:n rajalla näkyi huippu laskupaikka. Tein taas tilannekartoituksen. edessäpäin ei näkynyt laskupeltoja, ilmailuradio pimeenä, mataliin TMA:n alapuolelle ei voinut mennä moottorin varassa, vilunväristyksiäkin oli jo esiintynyt Pieksämäeltä asti, joten päätös laskeutumisesta oli helppo tehdä. Laskussa oli yllättävän röykkystä, etenikin vain vaivoin ja piti oikein keskittyä ohjaamiseen. Hiukan meni sitten polvilleen vastamaahan pellolle, mutta hyvin kuitenkin päättyi. Jonkin aikaa vavisutti laskun jälkeen, ennenkö lämmöt nousi.
retkeilyvarusteet laskupellon laidalla.
Laskupaikalla Juojärven Eteläpäässä Suurmäen kylässä tapasin Viereisen talon Vanhan isännän, jolla oli kieltämättä hurjat jutut. Kuskin odottelu sujui rattoisasti, kun erehdyin utelee viereisen autiotalon historiasta. Talossa oli kuulemma aikoinaan asunut rikas metsätilan (600-700 ha) omistaja, joka eli värikästä elämää. Käytti rahojaan ja juopottelikin jonkin verran. kuulemma ollut iso rahakirstu vintillä täynnä rahaa. Kirstu oli hävinnyt ja samoin äijäkin oli hävinnyt maisemista. Kylän sahalla töissä ollut isokokoinen mies oli myöhemmin todistanut maksukykynsä epäilijöille jossain isossa huutokaupassa. Liekkö sitten asiayhteyttä huhuista huolimatta.
Bensaa jäi n. 4 litraa, eli nippa nappa olis oma enkka mennyt rikki jos olis jatkanut. Joensuun Itäpuolelle olis pitänyt lentää. Toisaalta tänään ei ollut aikomustakaan parantaa enkkaa vaan tehdä edes jonkinlainen matkalento tällekin kesää. Oli muuten ensimmäinen sellainen tänä suvena. Lentoaika 4h 31 min. kulutukseksi muodostui vähän yli neljä litraa tunnissa. Ei paha, koska n. 35 kg ylikuormaa siivellä. Myös Gepsistä oli patteri jäänyt vaihtamatta, mutta Sakarilla oli matkassa uusi huippu Garmini ja se näytti kuulemma jossain vaiheessa 86 km/h nopeutta. Kyllä ne on paremmin kesähommia nämä pitkät matkalennot, on se sen verran kylmää hommaa.
Arto